Liberaali, valmistaudu identiteettikriisiin, olet keskuspankkikommunisti!
Kapitalismi on riippuvainen Kiinan kommunistisesta puolueesta.
Italia ajautui vuoden 2018 lopulla kolmanteen taantumaan vuosikymmenen aikana. Myös Saksa oli ajautua taantumaan, mikä oli kaikille yllätys. Vaikka Saksa vältti taantuman 0,1 prosentin kasvulla, maan autoteollisuus on ongelmissa.
Sekä Italia että Saksa tarvitsisivat elvytystä. Komissio kuitenkin estää Italian elvytyksen ja Saksassa hallituskumppanit riitelevät lillukanvarsista. Saksan talousministeri Peter Altmaier (CDU) ehdotti pientä 10 miljardin veroelvytystä, mutta valtiovarainministeri Olaf Scholz (SPD) hankaa vastaan.
Toisin on Kiinassa.
Heti sen jälkeen kun maan kasvu laski 6,6 prosenttiin, Kiina on ilmoittanut uusista elvytystoimista. Joulukuun alun jälkeen Kiina on päättänyt rakentaa melkein 7 000 kilometriä ratakiskoa ja maan odotetaan päättävän vielä tänä vuonna vajaan 600 miljardin suuruisesta lisäelvytyksestä.
Euroopan keskuspankin (EKP) johtaja Mario Draghi sanoikin euroalueen ongelmien jäävän lyhytaikaisiksi juuri Kiinan elvytystoimien ansiosta. Saksa on muun Euroopan veturi ainoastaan silloin, kun maailmantaloudella menee hyvin. Ja finanssikriisin jälkeen maailmantalous on tullut riippuvaiseksi Kiinan kasvusta.
Kiinan lisäksi keskuspankit joutuvat tekemään kaiken aikaa enemmän.
Vaikka EKP lopetti velkakirjojen tukiostot vuoden vaihteessa, siltä odotetaan jo uutta elvytysruisketta europankeille. Yhdysvaltain keskuspankki ilmoitti, että koronnostot ovat vähäksi aikaa ohi, minkä lisäksi se miettii tarkemmin taseensa pienentämisen tahtia.
Likviditeetti alkaakin todennäköisesti kasvaa taas vuoden 2019 aikana. Pari vuotta jatkunut keskuspankkien rahapolitiikan maltillisen kiristämisen aika on ohi.
Kapitalismi on siis riippuvainen Kiinan kommunistisesta puolueesta. Finanssimarkkinat ovat riippuvaisia keskuspankkien aktivismista.
Tämä riippuvaisuus tietää pysyvästi heikkoa talouskasvua Eurooppaan. Heikko talouskasvu lietsoo nationalismia ja eliitinvastaisuutta. Kansallismielisyyden ja protestiliikkeiden noustessa Euroopan poliitikot kykenevät entistä vähemmän suuriin yhteiskunnallisiin reformeihin. Seurauksena on poliitikkojen aktiivista kieltäymystä ja nihilismiä.
Itseään liberaaliksi kutsuvat voisivat kysyä, miten vuosikymmeniä jatkuneesta valtion aktiivisesta alasajosta, sääntelyn purkamisesta ja sosiaalidemokratian kriisistä huolimatta tässä näin pääsi käymään?
Liberaaleja uhkaa identiteettikriisi, sillä nykyajan liberaaleista on tullut vaivihkaa keskuspankkikommunisteja.
Ratkeaako ongelma, jos EKP nimitetään Euroopan kommunistiseksi puolueeksi?