Kyllästyminen voi viedä Saksan kristillisdemokraatit oppositioon ja samaan kriisiin kokoomuksen kanssa

Profiilikuva
Blogit Vallan mahotonta!
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sunnuntaina pidettiin Baden-Württembergin ja Rhiland-Pfalzin osavaltiovaalit, jotka voivat vihjata Saksan tulevasta hallituksesta syyskuun vaalien jälkeen.

Kristillisdemokraatit (CDU) otti molemmissa osavaltioissa historialliset tappiot, minkä lisäksi toinen suuri häviäjä oli radikaalioikeistolainen Alternative für Deutschland (AfD). CDU:n ja AfD:n tappio valui vihreille ja FDP:lle, ei vasemmistopuolueille.

Baden-Württembergissä on ollut vihreiden ja CDU:n hallitus, joka on myös pohjaskenaario hallitukseksi syyskuun vaalien jälkeen. Kristillisdemokraattien liitto (CDU/CSU) johtaa edelleen selvästi gallupeja, mutta vihreät on tulevan hallituksen kuninkaantekijä.

Toisaalta CDU/CSU:n viime vuoden tuoma koronabuusti on sulanut ja kannatus pudonnut jo alle 30 prosenttiin. Vuoden 2017 vaalien 32,8 prosentin kannatus on sen historian heikoin tulos. Lisäksi ainoastaan 16 prosenttia CDU:n äänestäjistä pitää puolueen uutta puheenjohtaja Armin Laschetia sopivana kansleriehdokkaana. Merkelin lähtö, kristillisdemokraattien johtajaongelmat ja yleinen kyllästyminen jatkuviin koronarajoituksiin ja rokotesählinkiin voi pudottaa kannatusta entisestään.

Rhineland-Pfalzissa on sen sijaan ollut sosiaalidemokraattien (SPD), vihreiden ja liberaalien (FDP) hallitus. Jos sunnuntain aluevaalit antaisi vihiä syyskuun vaaleista, voisi tämä niin sanottu liikennevalohallitus olla malli Saksan seuraavalle hallitukselle.

Puolueita voisi yhdistää jo pelkästään se, että ne voisivat laittaa Merkelin valtakaudelle pisteen ja CDU:n pitkästä aikaa oppositioon. Kuten Tapio Nurminen ilmaisi, ”ilmassa on hitunen samanlaista muutoksen tuulta kuin vuonna 1998, jolloin Helmut Kohlin pitkä valtakausi päättyi ja demarikansleri Gerhard Schröderin punavihreä hallitus aloitti”.

Jos Saksan kristillisdemokraatit menisivät Merkelin myötä oppositioon, puolue liittyisi Euroopan oikeiston kriisiin. Kuten Suomessa, myös Saksassa maltillinen oikeisto löytäisi itsensä oppositiosta radikaalioikeiston kanssa, jossa se joutuisi katselemaan uutta punavihreää ilmastopolitiikkaa, isompia alijäämiä ja entistä myönteisempää Eurooppa-politiikkaa.

Saksan kristillisdemokraateilla alkaisi sama identiteettikriisi kuin kokoomuksella, miten tarjota uskottava vaihtoehto yhtä aikaa radikaalille oikeistolle ja punavihreälle hallitukselle.

Liikennevalohallitukseen on kuitenkin vielä matkaa ja se edellyttäisi muutaman prosentin swingiä CDU:lta ja AfD:ltä liikennetolpalle. Vaaleihin on vielä puolisen vuotta.

Tällä hetkellä Saksassa on alkamassa kolmas korona-aalto samalla kun rajoituksia puretaan, euroalue on ajautumassa W-lamaan rajoitusten ja sulkujen vuoksi, Saksa on yhdessä Ranskan, Italian ja Espanjan kanssa keskeyttänyt AstraZenecan rokotukset veritulppaepäilyjen vuoksi ja maassa on käynnissä maskihanktoihin liittyvä korruptioskandaali. Toisaalta vaalit järjestetään vasta syksyllä, jolloin rokotetilanne voi olla jo paljon parempi, päivittäiset tartunnat hallinnassa, rajoituksia purettu, talous lähtenyt nousuun eikä uusia variantteja ole ilmaantunut.

Rajoitukset, rokotukset ja talous vaikuttavat siihen, kuinka paljon ennen vaaleja ehtii vielä tapahtua.

Ilmoita asiavirheestä