Kuntavaalien yllätykset ja eväät eduskuntavaaleihin

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuntavaalien suurin yllätys lieni äänestysaktiivisuus, rapiat 55 %.

Alhaisin äänestysaktiivisuus sitten toisen maailmansodan selittää paitsi kokoomuksen vaalivoittoa, myös demarien ja keskustan painajaisia parempia tuloksia ja erityisesti perussuomalaisten ja vihreiden pettymyksiä.

Kokoomus on Suomen kiistaton kuntapuolue, se voi saada Helsingin, Turun ja Tampereen pormestarit ja historiallisia voittoja tuli muissakin kaupungeissa. Petteri Orpo vie puolueen eduskuntavaaleihin ja vaalivoitto antaa Orpolle arvokkaan talismaanin perussuomalaisten haastamisessa opposition herruudesta.

Kuten yleensä kuntavaaleissa, hallituspuolueet kärsivät. Kun gallupit povasivat perussuomalaisille jopa kannatuksen tuplaantumista, SDP ja keskusta lienevät historiallisista tappioistaan huolimatta lopulta tyytyväisiä sijoituksiinsa kuntavaalien kakkosena ja kolmosena ja siihen, että oppositio ei noussut kuntavaalien suurimmiksi.

Vielä vuoden alussa SDP:n kannatus oli korkeampi ja siirtopäätöksen jälkeen hallitusta kohtasi lukuisat kriisit (kehyskriisi, aamupalakohu, kulttuurialan kilarit ja ulkonaliikkumiskieltohässäkkä). Näistä huolimatta perussuomalaiset eivät lähteneet uurnille, kuntajytky jäi tulematta ja kuntavaalien suurin hyötäjä oli kokoomus.

Suurin yllätys lieni vihreiden romahdus suurissa kaupungeissa. Ilmeisesti puolue menetti kannatusta puolueen liberaalisiivestä kokoomukseen ja vasemmistosiivestä demareihin ja vasemmistoliittoon. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, vihreät saattavat olla polarisoituvassa politiikassa väliinputoajia.

Vaikka vaalien siirto oli perusteltua, puolueet eivät voi olla tyytyväisiä näin alhaiseen äänestysprosenttiin. Jos sote-uudistus menee läpi, nämä oli viimeiset vaalit, joissa kunnat vielä päättävät sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Tulevissa kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus voi hyvin painua vielä toista maailmansotaakin alhaisempiin lukemiin.

Alhaisesta äänestysprosentista huolimatta talouspolitiikalla näytti pärjäävän näissä vaaleissa paremmin kuin identiteettipolitiikalla. Onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisia johtopäätöksiä puolueet vetävät näistä yllätyksellisistä vaaleista matkalla eduskuntavaaleihin.

Taistelu ja hulina joka tapauksessa jatkuu!