Kun Mark ”Teflon” Rutte lähtee, miten käy Alankomaiden ja Euroopan talousliberaalien?

Alankomaiden hallituksen viime perjantaista kaatumista suurempi yllätys oli se, että Mark Rutte ilmoitti maanantaina jättävänsä politiikan. Rutte on ollut Alankomaiden pääministeri 13 vuotta ja liberaalin VVD-puolueen puheenjohtaja 17 vuotta. Rutte sai lempinimen Teflon, koska hänen neljän johtamansa hallituksen lukuisat kriisit ja skandaalit eivät onnistuneet päättämään hänen poliittista uraansa.

Lopulta Rutten tie kuitenkin katkesi – mihinkäs muuhun kuin maahanmuuttopolitiikkaan. Hallituskumppanit olivat valmiita hyväksymään kiristykset, jossa konflikteja pakenevat saisivat väliaikaisen ja vainoja pakenevat pysyvän turvapaikan, mutta Rutten vaatimus 2 vuoden odotusajasta perheenyhdistämisille oli liikaa. Lopulta kaikkia tyydyttävä kompromissi oli mahdoton ja Rutte jätti eroilmoituksen kuningas Willem-Alexanderille.

Rutten hallitus istuu toimitusministeristönä ennenaikaisiin vaaleihin saakka, jotka järjestetään 22. marraskuussa. Rutte jatkanee pääministerinä vielä jonkin aikaa vaalien jälkeenkin, sillä edellisten vuoden 2021 vaalien jälkeen hallitusneuvottelut kestivät peräti 10 kuukautta ja edessä olevat neuvottelut ovat oletettavasti edellisiä paljon vaikeammat.

Rutten seuraajalla on edessään hikiset paikat, sillä vaaliasetelma on poikkeuksellisen tiukka.

Tuoreiden kannatusmittausten perusteella VVD, uusi farmareiden protestipuolue (BoerBurgerBeweging) ja punavihreiden koalitio olisivat jokainen saamassa 25 paikkaa. VVD:ltä puuttuu kuitenkin johtaja, eikä selkeää manttelinperijää ole. BBB on puolestaan noussut nopeasti Rutten viimeimeisen hallituksen ajamien typpipäästöjen leikkausten (eli karjatalouden vähennysten) vastustuksesta ja jo maaliskuussa järjestetyissä aluevaaleissa puolue nousi jytkyllä suurimmaksi. Vihreä GL-puolue ja keskustavasemmistolainen PvdA ovat yhdistymässä, minkä lisäksi ne voivat saada pääministeriehdokkaakseen vihreästä siirtymästä vastaavan komissaari Frans Timmermansin, joka on toiminut myös Rutten II hallituksessa ulkoministerinä. Neljäntenä on islam- ja EU-vastaisuudestaan tunnetun Geert Wildersin PVV.

Eikä tässä vielä kaikki. Kannatusmittausten mukaan nykyisten hallituspuolueiden eli VVD:n, sosiaaliliberaali D66:n, katolisen CDA:n ja protestanttisen CU:n paikkamäärä olisi romahtamassa yli 30 paikalla reiluun 40 paikkaan, joka on kaukana 76 paikan enemmistöstä. Vaikka nykyinen oikeistohallitus laittaisi hynttyyt yhteen punavihreiden kanssa, enemmistöä ei välttämättä tulisi. BBB ja PVV olisivat saamassa kahdestaan 40 paikkaa, eikä enemmistöhallitusta siten välttämättä synny ilman populisteja tai laitaoikeistoa. Enemmistöhallituksen muodostamista vaikeuttaa edelleen, että parlamentin alahuoneessa on yhteensä 16 puoluetta ja itsenäiset ryhmittymät.

Rutten I hallitus perustui Wildersin tukeen oppositiosta, mutta tämän kaadettua hallituksen budjettierimielisyyksien vuoksi Rutte on kieltäytynyt yhteistyöstä hänen kanssaan. Estääkseen äänestäjien valumisen PVV:hen Rutte on kuitenkin omaksunut Wildersin retoriikkaa ja myös politiikkatoimia, mistä hallituksen kaatuminen maahanmuuttopolitiikkaan on yksi osoitus. Eurooppa-politiikassa Rutte on tehnyt Alankomaista kokoaan suuremman liberaalin markkinatalouden ja oikeusvaltioperiaatteen puolustajan. Alankomaat on ollut keskeinen toimija niin Hansaliitossa kuin nuukassa nelikossa, jotka ovat Brexitin jälkeen ottaneet Iso-Britannian roolin taloudellisen integraation vastustajana. Rutten kädenjälki näkyi erityisesti EU:n elpymisrahaston varojen ehdollistamisessa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiselle, minkä lisäksi hän on todennut, että EU tulisi perustaa uudelleen ilman Puolaa ja Unkaria.

Rutten mukaan hän ajatteli päätöksessään lähteä ennen kaikkea Alankomaita. Seuraavan pääministerin myötä Alankomaat voi ottaa aivan toisenlaisen suunnan, joka heijastuu myös laajemmin talousliberaalien EU-maiden yhteistyöhön. Alankomaiden kehitys ilmentää laajempaa poliittista trendiä, joka koettiin Suomessa jo jytkyn jälkeen: talousliberaali oikeisto ei voi saada enemmistöä parlamentissa ilman laitaoikeiston tukea.

Rutten päätös lähteä politiikasta vaikuttaakin yhtä aikaa ”pitäkää tunkkinne” -manööveriltä ja väistämättömän hyväksymiseltä. Rutte on itse toivonut, että hän voi toimia pääministeriyden jälkeen vielä opettajana. Lisäksi hän on kiistänyt jyrkästi huhut, joiden mukaan hän voisi olla Naton seuraava pääsihteeri….

Joka tapauksessa Rutten myötä yksi ajanjakso Euroopan liberaalissa demokratiassa tulee päätökseen.