Kulttuurivasemmisto ei ymmärrä persuuntumista eikä sen aiheuttamia tunteita itsessään
Jussi Sorjanen on tuonut Jätkäsaaressa sijaitsevaan teatteri Viirukseen tanskalaisen Tue Bieringin käsikirjoittaman monologin Rocky! Return of the loser. Biering ja Rocky! palkittiin Tanskassa parhaan ohjauksen ja esityksen Reumert-palkinnoilla, eikä suotta.
Monologi ajankohtaistaa wanhojen hywien aikojen Rocky -elokuvat, jossa tyhmä ja kouluttamaton Rocky nousee ryysyistä rikkauksiin uuden ajan nyrkkisankarina, oikeistopopulistisena intellektuellina.
Sen lisäksi, että teoksessa kuvataan päähän potkitun ja kulttuurinsa jatkuvuudesta huolestuneen Rockyn ”persuuntumista”, monologissa tuodaan esiin, miten Rockyt eivät ole mitään kulttuurivasemmiston kuvittelemia luokkatietoisuutensa kadottaneita päähänpotkittuja, kouluttamattomia ja kierohampaisia örkkilaumoja – vaan hyvin toimeentulevia, kouluttautuneita ja sivistyneitä ihmisiä, jotka kuitenkin jakavat luuseri-Rockyn huolet.
Monologin poliittisesti tärkein anti onkin kulttuurivasemmiston kritiikki. Näyttelijänä ja vasemmistointellektuellina toimiva kertoja (Martin Bahne) on kyvytön hyväksymään saati ymmärtämään yhteiskunnan persuuntumista.
Teos esittelee kertojan henkisen romahduksen kautta, miten oikeisto- ja vasemmistointellektuellit eivät kykene edes minkäänlaiseen dialogiin, kun Rockyt tulevat ovista ja ikkunoista ja moukaroivat kulttuurivasemmiston kirjoittamat pelikirjat säpäleiksi. Ainoa jotenkin järjellinen ratkaisu tuntuu olevan ottaa vain iskut vastaan kuin Muhammed Ali Zairessa ja toivoa että Rocky väsyy ja rauhoittuu joskus, kun on saanut hakattua kaiken vihan ja raivon ulos.
Teoksen vahvuus on siinä, että se käsittelee persuuntumista ja sen vastareaktioita tunteiden eikä järjen tai moraalin kautta. Tunteet ohjaavat muitakin kuin kulttuurivasemmiston romantisoimaa ryysyköyhälistöä ja luusereita, myös oikeiston ja vasemmiston intellektuelleja.
Teos on sitäkin ajankohtaisempi kun huomioidaan esimerkiksi Markku Jokisipilän tuoreen kirjan Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla herättämää keskustelua. Hyvin karkeasti yleistäen Jokisipilä on väittänyt median ja yliopistoväen olevan asenteellisia persuja kohtaan, johon on vastattu epäilemällä Jokisipilän persuuntuneen. Antagonismi on niin vahva, että sitä on vaikea käsitellä muuten kuin juoksuhautoja kaivamalla tai kakkapusseja heittelemällä.
Teos ei pyri tarjoilemaan kulttuurisotiin mitään ratkaisua vaan ainoastaan perspektiivin. Rocky! tuo katsojan mieleen sen epämiellyttävän mahdollisuuden, että entäs jos kulttuurisotien molemmilla rintamilla onkin jotain sellaisia todellisia tunteita, joita ei vain voida laittaa mihinkään järjelliseen dialogiin, koska säännöt ja lähtökohdat ovat niin eri planeetoilta? Teoksen lopussa on Vantaan perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Erika Veltheimin vastaus monologiin.
Kysymällä teos pakottaa katsojan näkemään vastustajan tunteet ja samalla kyseenalaistamaan omansa. Vaikka teoksen kertoja tulee punavihreästä kuplasta, suosittelen sitä lämpimästi myös kulttuurisotien oikealle laidalle.
Rocky! Return of the loseria esitetään Teatteri Viiruksessa 20.11. saakka.