Kulttuurisota on uusi luokkasota

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

marxilainen filosofi Richard Gunn on sanonut, että yhteiskuntaluokka ei ole tietyt elämäntyylit ja tulonlähteet jakavien ihmisten ryhmä, vaan luokka on yhteiskunnallinen suhde, tarkemmin sanoen kamppailusuhde: ”luokkataistelu on luokan perimmäinen premissi. Vielä parempi olisi sanoa, että luokkataistelu on itse luokka”.

Postmodernissa ajassamme kulttuurisodat ovat korvanneet luokkasodan. Työväen ja pääoman luokkasodan sijaan aikamme henkistä tilaa määrittää liberaalien ja konservatiivien taistelu julkisesta tilasta, lainsäädännöstä, arvovalinnoista ja elämäntavasta. Kulttuurisota koskee sitä, kenen oikeudet huomioidaan, ketä hyvinvointiyhteiskunta edustaa ja kenen maailmankuva on kosher.

Kulttuurisodissa ei ole kyse sananvapaudesta, sillä valtio ei harjoita sensuuria. Sen sijaan kulttuurisotien rintamalinjat kertovat toisilleen hyvinkin vihamielisesti, minkälaisia mielipiteitä, rooleja ja malleja saa julkisuudessa esittää.

Kulttuurisotien rintamalinjat ovat selvillä Yhdysvalloissa, jossa liberaaleilla ja konservatiiveilla on omat omat TV-kanavansa, mediansa ja todellisuutensa. Kulttuurisodat ovat rantautuneet myös Suomeen, jossa kuitenkin vasta määritellään rintamalinjoja. Sen takia Yle on ongelmallinen, kun se samaan aikaan punavihermädättää ja julkaisee Jari Ehrnroothin kolumneja.

Erityisen ongelmallisia ovat Janne Saarikiven kaltaiset hahmot, joita on vaikea luokitella selkeästi liberaaliksi tai konservatiiviksi. Saarikiveä luonnehdittiin Saska Saarikosken haastattelun jälkeen etuoikeutetuksi valkoiseksi mieheksi, natsien halaajaksi, toksisen maskuliinisuuden edustajasedäksi, kulttuurimarxistiksi, osaksi valtamedian persujen vastaista hyysärisalaliittoa, jne.

Saarikiven haastattelusta on vaikea sanoa, kuinka paljon siitä oli trollausta eli tarkoitushakuista provosoimista. Kun niin harvat kehtaavat kertoa ristiriitaisia henkilökohtaisia mielipiteitään ääneen, Saarikivi kuitenkin muistuttaa, että kulttuurisodat kulkevat jokaisen yksilön lävitse. Jokaisen tulisikin miettiä enemmän omia outouksiaan ja omia syviä päätyjään. Mitä syvemmälle katsotaan, sen vaikeampi on olla puhdas liberaali tai konservatiivi.

Kulttuurisodat liittyvät kommunismin ja kapitalismin kylmän sodan päättymiseen ja kirkon yhteiskunnallinen aseman vähenemiseen. Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa oman elämänsä tarkoituksesta. Kulttuurisodat on helppo tapa osoittaa itselleen olevansa olemassa, tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Ikuinen elämä voidaan saavuttaa varmistamalla oman kulttuurinsa elinvoimaisuus.

Valitettavasti identiteettipolitiikan aikana jälkimmäiseen riittää mitä useammin se, kun vain osoittaa muiden kulttuurien tulevan suoraan Saatanan persereiästä. Somessa on paikoitellen niin ahdistavaa siksi, että siellä on käynnissä jatkuva aseidenjako, identiteettikriisi ja eloonjäämiskamppailu.

Siksi trollaaminen ei ole pelkkää provosoimista, vaan se on tapa olla olemassa.