Komissio eri linjoilla Suomen kanssa yhteisvastuusta, finanssiministeristä ja vakausmekanismista

Jos Saksan linja muuttuu, myös Suomi joutuu joustamaan periaatteistaan.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Euroopan komissio julkaisi eilen ehdotuksensa rahaliiton kehittämisestä, jotka koettelevat Suomen EMU-linjoja. Keskeisimmät kiistakysymykset koskevat vakausmekanismia, Euroopan valtiovarainministeriä ja yhteisvastuun lisäämistä. 

 

KOMISSIOLLA on erilainen näkemys Euroopan vakausmekanismin kehittämisestä kuin Suomella.

Komissio haluaa tuoda EVM:n EU-lainsäädännön piiriin ja jouduttaa päätöksentekoa luopumalla yksimielisestä päätöksenteosta. Suomi hyväksyy vakausmekanismin kehittämisen, mutta haluaa pitää päätöksenteon tiukasti hallitusten käsissä: 

”Suomi ei näe tarvetta Euroopan vakausmekanismin pääomarakenteen muuttamiselle tai Euroopan vakausmekanismin siirtämiselle osaksi Euroopan unionin oikeudellista kehikkoa. Euroopan vakausmekanismissa tehtävät merkittävät päätökset, kuten hallintoneuvoston päätökset, tulee tehdä yksimielisesti.”

 

Toinen erimielisyys koskee Eurooppaan perustettavaa valtiovarainministeriä.

Komissio on esittänyt komissaarin ja euroryhmän puheenjohtajan virkojen yhdistämistä Euroopan valtiovarainministeriksi. Suomen mukaan valtiovarainministeriä ei tarvita, sillä Suomi vastustaa finanssipoliittisen yhteisvastuun lisäämistä sellaisessa muodossa, joka kulkisi kohti erillistä euroalueen budjettia: 

”Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena ajatusta yhdistetystä Euroopan komission jäsenen ja euroryhmän puheenjohtajan tehtävästä. … Suomi ei näe tarvetta eikä perusteita luoda uutta toimielintä euroalueen valtiovarainministerin tai valtiovarainministeriön muodossa, vaan katsoo nykyisten instituutioiden olevan riittäviä.”

 

Kolmas erimielisyys koskee suhdannevakauttajia.  

Suomi on hyväksynyt, että EU-budjetin sisään luodaan oma momenttinsa euroalueelle, mutta vastustaa yhteisvastuun kasvattamista suhdannevakauttajan muodossa. Tämä tarkoittaa, että EU auttaisi taantumaan ajautuneita maita taloudellisesti. Kauppalehden arvion mukaan suhdannetasaaja voisi kasvattaa Suomen vastuita 2-4 miljardin euron verran. 

Komissio esittää puolestaan, että euroalueen momentti sisältäisi rahastot rakenneuudistusten edistämiseksi, euroon liittyvien jäsenmaiden auttamiseksi, pankkiunionin perälaudaksi ja suhdannevaikeuksissa olevien euromaiden vastustamiseksi. 

”Suomi voi tukea monivuotisen rahoituskehyksen ja EU-budjetin kehittämistä siten, että euroalueen mahdolliset erityistarpeet tulisivat aiempaa paremmin huomioiduiksi. … Tällaiset erityistarpeet voisivat koskea esimerkiksi kilpailukyvyn ja rakenneuudistusten edistämistä, nuorisotyöttömyyden vähentämistä tai pankkiunionin varautumisjärjestelyä. … Suomen nettomaksuosuuden täytyy kuitenkin pysyä kohtuullisena ja oikeudenmukaisena.

Suomen näkemyksen mukaan euroalueelle ei ole tarvetta perustaa uusia makrotaloudellisia vakautusjärjestelyitä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yhteiseurooppalaista työttömyysvakuutusta tai pahan päivän rahastoa.” 

 

KOMISSION ESITYKSIÄ ARVIOITAESSA on kuitenkin huomioitava, että ylintä päätöksentekovaltaa EU:ssa käyttää jäsenmaiden johtajista koostuva Eurooppa-neuvosto. Täten myös EMU:n kehittämisestä päättävät jäsenmaat eikä komissio. 

Vaikka Eurooppa-neuvosto kokoontuu jo ensi viikolla päättämään rahaliiton kehittämisestä, varsinaisia päätöksiä saadaan vasta kun Saksassa on hallitus. 

Suomen EMU-politiikan kannalta Saksan hallitusneuvottelut ovat siksi erittäin merkittävät. Saksan sosiaalidemokraatit kannattavat esimerkiksi Euroopan valtiovarainministeriä, suhdannevakaajia ja yhteisvastuun kasvattamista, samoin kuin Ranskan presidentti Emmanuel Macron

Saksan sosiaalidemokraattien puoluekokous alkaa tänään, jossa SPD päättää hallitukseen menemisen perälaudoista. 

Jos Saksan linja muuttuu, myös Suomi joutuu siihen taipumaan.