Kokoomuksen leikkauspolitiikka ilman leikkauksia
Petteri Orpon viimeaikaisten haastattelujen perusteella kokoomuksessa on laskettu, että kokoomus muodostaa seuraavan hallituksen joko sosialidemokraattien tai perussuomalaisten kanssa riippuen siitä, kummat tulevat enemmän kokoomuksen linjoille talousasioissa.
Karkeasti kokoomuksen talousohjelma näyttäisi muodostuvan 2 elementin varaan:
1) Velkaantumisen lopettamiseksi julkista taloutta on sopeutettava 4 miljardilla eurolla seuraavan hallituskauden aikana. Orpo nimeää IS:n haastattelussa tärkeimmiksi leikkauskohteiksi ansiosidonnaisen, asumistuen, yritystuet, hallinnon sekä ”budjettikirjan läpikäynnin”. Sen sijaan koulutus ja TKI-toiminta ovat ”erityissuojelussa”.
2) Työreformi, jossa alennetaan tuloverotusta ja leikataan ansiosidonnaista. Oletuksena on, että palkkatulon ja sosiaaliturvan välisen erotuksen kasvaessa myös työllisyystilanne paranee. Kokoomus on esittänyt 1 miljardin suuruista tuloveron alennusta kaikkiin tuloluokkiin sekä 400 miljoonan leikkauksia ansiosidonnaiseen. Toisaalta kokoomuksen vaatima ansiosidonnaisen ulottaminen kaikille maksaisi 200 miljoonaa euroa.
Huomioiden kokoomuksen verolinjan ja muut lupaukset sopeutettava summa kasvaa edelleen. Tuloveron alennus ja ansiosidonnaisen ulottaminen kaikille maksaisivat yhteensä 1,2 miljardia. Puolustusmenot tulevat kasvamaan Nato-jäsenyyden myötä, minkä lisäksi kokoomus on luvannut lisää rahaa koulutukseen, TKI-toimintaan, poliisille ja oikeuslaitokselle. Toisin sanoen todellinen sopeutustarve on reilusti yli 5 miljardia euroa seuraavalle vaalikaudelle.
Kokoomus on esittänyt tuloveroalen kattamista tupakka- ja alkoholiverotuksen korotuksilla, joista vaihtoehtobudjetissa kerättiin 600 miljoonaa sekä uudella terveysperustaisella verolla, joka toisi 300 miljoonaa. Lisäksi kokoomus on ilmoittanut, että kokonaisveroaste tai varsinkaan tulo- tai yritysverotus eivät saa nousta, joten jäljelle jäävän sopeutuksen tulisi tapahtua suurimmaksi osaksi leikkauksilla. Varjobudjetissaan kokoomus on leikannut ansiosidonnaista 400 miljoonalla, asumistukea 350 miljoonalla, yritystukia 340 miljoonalla ja hallintoa 300 miljoonalla, yhteensä vajaat 1,4 miljardia.
Toisin sanoen, jos kokoomus todella tavoittelee mainitsemiaan 4 miljardin säästöjä, leikkaukset ansiosidonnaiseen, asumislisään, yritystukiin ja hallintoon tulisi moninkertaistaa. Nämä muodostavat noin 15 miljardin kokonaisuuden, josta 4 miljardia on reilu neljännes. Ei ole kovinkaan uskottavaa, että näistä kohteista saataisiin aikaan kokoomuksen vaatimat leikkaukset. Budjettikirjaa onkin käytävä tarkemmin läpi, eivätkä tämän mittaluokan leikkaukset onnistu helposti ilman että leikataan eläkkeistä, sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta.
Kokoomuksen kirkas gallup-johto osoittaa, että sen esittämälle tarkan markan politiikalle on tilausta. Vaalinaluskeskusteluissa olisi syytä keskustella tarkemmin siitä, kuinka järkevää tämän mittaluokan leikkauspolitiikka on nykyisessä maailmanpoliittisessa myllerryksessä. Ja jos leikkauksia joka tapauksessa haluaa, olisi syytä puntaroida tarkemmin, kuinka uskottavaa tämä kova talouspuhe lopulta on, jos leikkauskohteita ei kyetä tai haluta nimetä. On helppo kannattaa abstraktia talouskurin ideaa, mutta paljon vaikeampaa luvata eläkeläisille, sairaille, opiskelijoille ja työttömille lisää kurjuutta nykyisen inflaation ja energiakriisin keskellä.
Samaan aikaan PM Sanna Marin on ilmoittanut, ettei SDP ole valmis leikkaamaan koulutuksesta, sotesta tai sosiaaliturvasta. Ajamalla tiukkaa talouskuripolitiikkaa kokoomus voikin tehdä sinipunaisen kompromissin jälleen mahdottomaksi, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopulta hallituspohja perussuomalaisten kanssa.