Keskuspankkien mahdoton tehtävä: hintavakaus ilman taantumaa
Venäjän sanktiot ja koronapandemian jälkeiset globaalit tarjontahäiriöt ovat tuoneet keskuspankit vaikeimman rastin eteen sitten 1970-luvun. Energian ja ruoan hinnat nousevat nopeasti samalla kun finanssimarkkinat ja valtiot ovat riippuvaisia keskuspankkien löysästä rahapolitiikasta.
1970-luvun inflaatiokriisien seurauksena keskuspankkien tehtäviä muutettiin ja niille annettiin ensisijainen hintavakausmandaatti. Keskuspankit pyrkivät ylläpitämään hintavakautta säätämällä velan hintaa: jos talous ylikuumenee, keskuspankki vähentää kysyntää nostamalla korkoja ja jos talous on matalasuhdanteessa, korkoja lasketaan.
Keskuspankit eivät kuitenkaan voi korkoa muuttelemalla vaikuttaa inflaation nykyisiin syihin, jotka johtuvat pandemian aiheuttamista tarjontahäiriöistä sekä energian ja ruoan voimakkaasta hinnannoususta Venäjän sanktioiden seurauksena. Keskuspankit voivat ainoastaan hillitä inflaatiota tekemällä velasta kalliimpaa ja heikentämällä siten taloudellisia näkymiä tilanteessa, jossa koronapandemian jälkeinen talouskasvu on jo muutenkin katkeamassa.
Riskinä onkin, että hintavakausmandaatti ohjaa keskuspankit ylireagoimaan nykyiseen inflaatioon tavoilla, jossa tarjontatekijöistä johtuva inflaatio pyritään tyrehdyttämään kysyntää radikaalisti laskemalla. Esimerkiksi yksi maailman kuuluisimmista taloustieteilijöistä, Larry Summers laskeskeli, että Yhdysvallat tarvitsee viisi vuotta yli 5 prosentin suuruista työttömyyttä tai vastaavasti yhden vuoden 10 prosentin työttömyyttä inflaation hillitsemiseksi. Tämä varmistaa myös, ettei ammattiyhdistysliike vaadi kohtuuttomia palkankorotuksia inflaation kompensaatioksi.
Keskuspankkien nykyiset mandaatit ovat luotu 1980- ja 1990-luvuilla oletuksella, että keskuspankkien ensisijainen tehtävä on hillitä talouden ylikuumenemista. Keskuspankkien mandaatit on suunniteltu vakaille nousukausille, eikä nykyisenkaltaiseen geopoliittiseen murrokseen. Nykyisessä tilanteessa hintavakausmandaatti näyttääkin johtavan rahapoliittiseen ajatteluun, jossa tehokkain keino hillitä inflaatiota on ajaa taloudet mahdollisimman nopeaan ja syvään taantumaan.