Keskuspankit eivät voi ratkaista yksin nykyistä inflaatiota ja aktiivista talouspolitiikkaa tarvitaan koronakriisin jälkeenkin

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Viime viikolla EKP:n johtaja Christine Lagarde yllätti, kun hän ei ulossulkenut mahdollisuutta nostaa korkoja vielä tämän vuoden aikana. Tämä tarkoittaisi, että EKP lopettaisi vuoden lopulla euromaiden velkakirjojen tukiostot ja nostaisi sen jälkeen korkoja.

Taustalla on kasvanut paine keskuspankkeja kohtaan reagoida inflaatioon, joka huitelee euroalueellakin ennätyslukemissa. Markkinat ovat seurailleet EKP:n viestintää pelonsekaisin tuntein ja euromaiden väliset korkoerot (spreadit) ovat lähteneet pieneen nousuun.

Ekonomistit ovat kuitenkin tuoneet laajasti esiin, että nykyinen inflaatio johtuu suureksi osaksi tarjontapuolen tekijöistä, erityisesti energian hinnannoususta ja kulutuskäyttäytymisen muutoksesta.

Energian hinnannousu on monisyinen asia, joka liittyy geopolitiikkaan, vihreään siirtymään pois fossiilisista ja talouden avautumiseen koronakriisin jälkeen. Kulutuksen muutokset johtuvat puolestaan siitä, että koronarajoitusten seurauksena kulutus on siirtynyt palveluista tavaroihin – ihmiset remppaavat kotejaan ja ostelevat uusia värkkejä matkailusta ja palveluista säästyneillä rahoilla.

Inflaatio on korkeampaa Yhdysvalloissa, joka selittyy osaksi Eurooppaa suuremmalla elvytyksellä. Elvytys tuskin jatkuu sielläkään kauaa massiivisena, kun demokraatit ja erityisesti Länsi-Wirginian senaattori Joe Manchin ovat torpedoineet Bidenin talousohjelman. Kun lisäksi marraskuun välivaaleissa kongressi on menossa republikaaneille, talous tuskin ylikuumenee liian suuren elvytyksen vuoksi.