Keltaliivit, Pamela Anderson ja Euroopan reformien mahdottomuus
Macron voi joutua perumaan reformejaan, mikä olisi kova kolaus Euroopan liberaaleille edistysmielisille.
Pamela Andersonin mukaan Ranskan keltaliivit (gilets jaunes) protestoivat Emmanuel Macronin politiikkaa ja eriarvoisuutta vastaan.
Keltaliiveillä ei kuitenkaan ole johtajaa ja sen tavoitteet ovat ristiriitaisia. Sitä kannattaa sekä radikaalioikeiston Marine Le Penin että radikaalivasemmiston Jean-Luc Mélenchonin äänestäjät.
Vaikkei liikkeen määrittelystä päästäisi yhteisymmärrykseen, voidaan ennakoida jo nyt keltaliivien poliittisia seurauksia. Pääministeri Édouard Philippe ilmoitti polttoaineverojen jäädyttämisestä puoleksi vuodeksi ja Macron pitää tänä iltana TV-puhe ranskalaisille.
Liike on aiheuttanut massiiviset taloudelliset tappiot, mikä yhdistettynä reformien perumiseen voi johtaa Ranskan rikkomaan budjettisääntöjä. Tämä olisi kova kolaus Euroopan liberaaleille edistysmielisille.
And the answer is: it came from the rising tensions between the metropolitan elite and rural poor, between the politcs represented by Macron and the 99% who are fed up with inequality, not only in France, all over the world.
— Pamela Anderson (@pamfoundation) December 3, 2018
Keltaliivien protesti alkoi dieselveron vastustuksesta.
Liikkeen tärkeä opetus onkin, että eriarvoisuuden torjunta on yhdistettävä ympäristöpolitiikkaan. Macronin uudistukset ovat suosineet toistaiseksi vauraita ja ympäristötalkoot ovat kohdistuneet voimakkaimmin vähempiosaisiin.
Filosofi Tere Vadenin mukaan macronismi edustaa ympäristöoikeusdenialismia. Sen lähtökohtana on oletus, että hiilivapaa ja ekologisesti kestävä yhteiskunta voitaisiin luoda ilman massiivisia varallisuuden ja vallan uusjakoa.
Eriarvoisuuden huomioivaa ympäristöpolitiikkaa olisi polttoaineverojen sijaan investoinnit ilmaiseen joukkoliikenteeseen. IMF:n entinen pääekonomisti Olivier Blanchard toi kuitenkin esiin, että nyky-Euroopassa, jossa politiikkaa rajoittavat budjettisäännöt ja pääomien vapaa liike, on vaikea edes haaveilla tällaisista eriarvoisuuteen ja ilmastonlämpenemiseen puuttuvista reformeista.
Inspired by France's events. Could it be that, given the political constraints on redistribution and the constraints from capital mobility, we may just not be able to alleviate inequality and insecurity enough to prevent populism and revolutions. What comes after capitalism?
— Olivier Blanchard (@ojblanchard1) December 6, 2018
Macron uudisti politiikan tekemisen tapoja, mutta voiko kukaan uudistaa Euroopan politiikkaa?
Macron tuskin kaatuu, mutta keltaliivit heikentävät oleellisesti Macronin toimintakykyä. Angela Merkelin astuminen sivuun CDU:n johdosta tietää epävarmuutta Saksan hallitukselle. Saksan ja Ranskan toimintakyvyn heikkeneminen tietää pysähtyneisyyden aikaa Euroopassa.
Ja juuri toimintakykyä Eurooppa nyt tarvitsisi.
Ensi vuonna on brexit, eurovaalit, seuraavan komission nimittäminen, EU:n seuraavasta 7-vuotisbudjetista päättäminen sekä Eurooppa-neuvoston ja Euroopan keskuspankin johtajien valinta. EU:n tulee löytää brexitin jälkeinen sisäinen voimatasapaino sekä identiteettinsä kauppasotien geopolitiikassa.
Edistysmielisten liberaalien onkin korkea aika huolestua siitä, että Euroopan toimintakykyisimmät hallitukset löytyvät tätä nykyä Itä-Euroopasta.