Kehysriihi osoittaa, että valtiovarainministeriön ei tule olla kritiikin yläpuolella

Valtiovarainministeriö julkaisi viime torstaina tuoreen talousennusteen ja kehysriihen taustamateriaalit. Ministeriö laati esimerkiksi riihtä valmistelleelle Matias Marttisen työryhmälle skenaariolaskelmia sopeutuksen vaikutuksesta talouskasvuun.

Ministeriö käytti laskelmissaan 0,5 suuruista finanssipoliittista kerrointa. Kerroin arvioi, kuinka paljon kansantalouden kiertoon lisätty (tai vähennetty) euro lisää (tai vähentää) talouskasvua. 

0,5 suuruinen kerroin tarkoittaa käytännössä, että koska vajaan 3 miljardin leikkaukset ja veronkorotukset vastaavat noin 1 prosenttia Suomen bkt:stä, ministeriö arvioi kehysriihen päätösten heikentävän talouskasvua 0,5 prosenttia (1% x 0,5 = 0,5%).

Taustamateriaaleissa ministeriö tekee kansainvälisen ja kotimaisen kirjallisuuskatsauksen finanssipolitiikan kertoimista. Suomalaisessa tutkimuksessa, mukaanlukien ministeriön omat arviot, kertoimen on arvioitu olevan lähellä 1.

Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta ministeriö viittaa pääasiassa Valerie Rameyn artikkeliin, jonka mukaan empiirisessä tutkimuksessa arviot julkisten menojen kertoimista ovat 0,6-1. Empiirisessä tutkimuksessa verotuksen kerroin on arvioitu huomattavan korkeaksi (välillä -2 ja -3), mutta ministeriö viittaa Rameyn katsauksen teoreettisiin tutkimuksiin, jotka ovat antaneet verotukselle alle 1 kertoimia.

Ministeriö poimiikin tutkimuksesta valikoivasti mahdollisen alhaisia kertoimia. Lisäksi Rameyhyn vedoten ministeriö katsoo, ettei ole riittävästi todisteita, että kertoimet olisivat suurempia taantumien tai hitaan talouskasvun aikoina. Esimerkiksi IMF:n entinen pääekonomisti Olivier Blanchard ja Daniel Leigh ovat tuoneet esiin, että eurokriisin aikainen sopeutus vaikutti negatiivisesti talouskasvuun, koska finanssipoliittiset kertoimet arvioitiin systemaattisesti liian alhaisiksi.

Kirjallisuuskatsauksen jälkeen ministeriö arvioi ”varovaisuusperiaatteeseen” vedoten kertoimen olevan 0,5. Ministeriö perustelee tutkimuskirjallisuutta huomattavasti alhaisempaa kerrointa sillä, että kehysriihen lopulliset päätökset eivät olleet vielä tiedossa ja eri toimenpiteiden kertoimiin liittyy suurta vaihtelua. Lisäksi ministeriö käyttää tutkimuskirjallisuudesta poikkeavaa määritelmää kertoimesta.

Kyseessä on erikoinen käsitys varovaisuusperiaatteesta, sillä alhaisella kertoimella ministeriö antaa hallitukselle ylioptimistisen kuvan sopeutuksen vaikutuksesta talouskasvuun. Suomen ollessa jo valmiiksi taantumassa varovaisuusperiaatetta olisikin ollut arvioida kerroin lähelle yhtä, jolloin se ei olisi tullut suositelleeksi hallitukselle sopeutusta, jonka vaikutus talouskasvuun on todennäköisesti oletettua haitallisempi.

Jos talouskasvu kärsii kehysriihessä valituista lääkkeistä, hallituksen lupaama velaksi elämisen lopettaminen käy entistä vaikeammaksi. Seurauksena on todennäköisesti ikäviä yllätyksiä ja lisää sopeutusta ensi vuonna. Taustamateriaaleissa ei myöskään olla liioin kiinnitetty huomiota siihen epämiellyttävään asiaan, että uusien finanssipoliittisten sääntöjen perusteella Suomi joutuu sopeuttamaan lisää, vaikka EU:n alijäämämenettely onnistuttaisiinkin välttämään.

Viime viikolla Uuden talousajattelun keskuksen seminaarissa esitelmöinyt (alkaa kohdasta 13:30) taloustieteilijä Philipp Heimberger toi esiin, miten talouskuri eurokriisissä aiheutti tuplataantuman. Heimbergerin mukaan EU:n uudet budjettisäännöt edellyttävät sopeutusta, jonka seurauksena talouskasvu heikkenee, EU:n merkitys globaalina toimijana vähenee ja Euroopan keskuspankki joutuu lopulta jälleen pelastamaan poliitikot.

Valtiovarainministeriö on keskeinen auktoriteetti hallitusten finanssipolitiikan ohjaajana. Kehysriihessä ministeriö on käyttänyt tutkimusta valikoivasti ja antanut hallitukselle tutkimuskirjallisuuden vastaisesti ylioptimisen kuvan sopeutuksen järkevyydestä taantumassa.

Siitä huolimatta ministeriön arviot nostetaan julkisessa keskustelussa yleensä faktoiksi talouden tilasta. Ministeriön tarjoilemiin faktoihin tulisikin osoittaa talouspoliittisessa keskustelussa samanlaista kriittisyyttä kuin hallituksen, opposition ja puolueiden talousohjelmiin sovelletaan.

Kehysriihi osoittaa, että rahaministeriö ei ole politiikan yläpuolella.