Jos haluaa Saksan seuraavaksi valtiovarainministeriksi, tulee tinkiä talouskurista
Saksan sosiaalidemokraattien (SPD), vihreiden ja liberaalien (FDP) puoluesihteerit ilmoittivat eilen, että hallitusohjelma julkaistaan ensi viikolla. Neuvottelut ovat edenneet odotuksia nopeammin, minkä lisäksi yli 300 henkilön muodostamista hallitusneuvotteluista ei ole tullut lainkaan vuotoja (toisin kuin Säätytalolta pari vuotta sitten).
Jos puolueet hyväksyvät ohjelman, tarkoituksena on nimittää Olaf Scholz Saksan yhdeksänneksi kansleriksi 6. joulukuuta alkavalla viikolla. Jos aikataulu pitää, Angela Merkelin kanslerikausi jää lopulta pari viikkoa Helmut Kohlin ennätyksestä.
Talouspolitiikan kannalta hallitusohjelman tärkein kysymys on, kuinka saatetaan yhteen velkajarru, vihreiden vaatimus 50 miljardin vuotuisista ympäristöinvestoinneista ja liberaalien kynnyskysymys siitä, ettei verotus nouse. Jos kaikki puolueet saavat haluamansa, hallitusohjelma julistaa jatkuvuuden nimessä tiukkaa taloudenpitoa, mutta suhtautumisessa investointeihin tapahtuu suunnanmuutosta.
Saksan talouspolitiikkaan vaikuttaa oleellisesti myös uuden valtiovarainministerin valinta. FDP:n johtaja Christian Lindner on ilmaissut haluavansa salkun ja on myös tässä vaiheessa ennakkosuosikki tehtävään.
Koska hallitusneuvotteluita käy kolme puoluetta, Lindner joutunee tekemään myönnytyksiä saadakseen salkun. Lindner on jo vakuutellut, ettei hän ajaisi valtiovarainministerinä FDP:n talouskonservatiivista linjaa ja on pitänyt investointeja Saksan talouden kannalta tärkeinä. Toisaalta EU:n budjettisäännöistä hän on linjannut, että ne tarjoavat jo nykyisellään tarpeeksi joustoja, eikä niiden uudistukseen ole suurempaa tarvetta.
Hallitusneuvotteluiden yhteydessä on myös huhuttu erityisen super-ympäristöministeriön luomisesta, jonka vastuulla olisi ympäristöinvestoinnit. Jos Lindner saisi valtiovarainministeriön, superministeriö menisi todennäköisesti vihreiden puheenjohtaja Robert Habeckille.
Valtiovarainministerin valintaan kytkeytyy myös Saksan keskuspankin johtajan valinta. Bundesbankin johtaja Jens Weidmann ilmoitti eroavansa tehtävästään tämän vuoden lopussa – 5 vuotta ennen virkakautensa päättymistä. Weidmann nousi Bundesbankin johtajaksi Merkelin neuvonantajan tehtävistä ja on toiminut Euroopan keskuspankin tukitoimien äänekkäimpänä kriitikkona.
Voikin olla, että Lindnerin valintaa valtiovarainministeriksi tasapainotetaan myös Bundesbankin johtajalla. Jos Scholz haluaisi Merkelin tavoin itselleen lojaalin keskuspankin johtajan, luontevia valintoja olisivat esimerkiksi valtiovarainministeriön valtiosihteeri Jörg Kukies tai valtiovarainministeriö pääekonomisti Jakob von Weizsäcker. Molemmat ovat Scholzin läheisiä työkavereita nykyisessä hallituksessa, jossa Scholz on itse toiminut valtiovarainministerinä.
Jos demarien, vihreiden ja liberaalien hallitus toteutuu, hallitusohjelma julistaa todennäköisesti jatkuvuutta ja tiukkaa taloudenpitoa, mutta suhtautumisessa investointeihin tapahtuu käytännöllistä muutosta. Sen lisäksi, että velkajarru tulee todennäköisesti palaamaan uudenlaisessa muodossa, on myös mahdollista että valtiovarainministerin rooli muuttuu. Lisäksi Saksaan voi hyvinkin tulla vähemmän haukka keskuspankin johtaja.
Toteutuessaan nämä käytännölliset muutokset heijastuvat Eurooppaan ilman julistamista ja rumpujen pärinääkin.