Kirjoittaako Italian budjettiselkkauksen loppunäytöksen Disney, Pekka ja Pätkä vai Tarantino?
Italian budjettiselkkauksen ratkaiseminen edellyttää, että joko Italian, komission, EKP:n tai kaikkien tulee luovuttaa ja kääntää kelkkansa.
Italian budjettiselkkaus on alkanut.
Euroopan komissio on hylännyt ensimmäistä kertaa euromaan budjetin ja vaanut Italialta lisäselvityksiä.
Budjettiesityksessään Italian hallitus on päättänyt kolminkertaistaa edellisen hallituksen alijäämän 2,4 prosenttiin. Samalla se kieltäytyy euroalueen vaatimista rakenteellisista uudistuksista ja keskittyy vaalilupausten lunastamiseen.
Komissiolle tilanne on vaikea. Komissio on antanut aiemmin esimerkiksi Ranskan, Espanjan ja Portugalin rikkoa sääntöjä, mutta siellä on ollut euromyönteiset hallitukset. Italian budjetin hyväksyminen olisi avoin vekseli muillekin eurovastaisille liikkeille olla välittämättä rahaliiton taloudellisista ihanteista.
Ongelma on, ettei komissiolla ole käytännössä valtaa puuttua Italian budjettiin.
Italian pääministeri Giuseppe Conte sekä hallituspuolueiden johtajat Matteo Salvini ja Luigi di Maio ovat ilmoittaneet, että Italia ei peruuta senttiäkään budjetista. Seuraavaksi komissio voi esittää Italian laittamista liiallisen alijäämän menettelyyn, leikata vähän sen saamia tukia ja lätkäistä enimmillään 4 miljardin suuruisen sakon (sakon maksimi on 0,2 % suhteessa bruttokansantuotteesta).
Italian Italian hallituspuolueiden kannatus on kuitenkin korkea ja budjettiesityksellä on kansan tuki. Mitä enemmän komissio kovistelee Italiaa, sitä enemmän löylyä eurovastaiset puolueet saavat. Eurovaalit ovat ensi vuonna ja kansallismielisten puolueiden yhteenlaskettu kannatus voi nousta jopa demareiden ohi.
Komission rankaisuja oleellisempaa onkin markkinapaineet Italiaa kohtaan.
Tällä hetkellä 10 vuoden lainojen korko on 3,5 prosenttia. Euroopan keskuspankki (EKP) lopettaa euromaiden velkakirjojen tukiostot vuoden lopussa, mikä lisää korkojen nousupaineita. Tämä paine lisääntyy entisestään, mikäli luottoluokittajat laskevat luottoluokitusta.
Italian velanhoitokulujen kasvu kaventaa Italian liikkumavaraa, minkä lisäksi Italian pankit voivat tarvita uudelleenpääomitusta. Italian pankkisektorille on hallussaan yli 400 miljardin edestä Italian velkaa. Korkojen nousu tarkoittaa näiden velkakirjojen hintojen laskua, mikä heikentää pankkien vakavaraisuutta pääomavaatimusten heiketessä.
Lisäksi pankeilla on hallussaan 200 miljardin edestä ongelmavelkoja. Aikaisemmassa kirjoituksessa olen käsitellyt tarkemmin Italian talouden lohdutonta kehitystä.
Jos Italian korot nousevat paljon yli 5 prosentin, ollaan jo hyvin kestämättömällä uralla ja Italia tarvinneekin ennemmin tai myöhemmin tukea joko Euroopan vakausmekanismilta (EVM) tai EKP:ltä. EVM:n rahat eivät kuitenkaan riitä pelastamaan Italiaa, minkä lisäksi EKP:n johtaja Mario Draghi ilmoitti eilen, että Italia voi saada EKP:ltä apua ainoastaan, jos se hyväksyy ankaraa talouskuria ja rakenteellisia uudistuksia sisältävän sopeutusohjelman.
EVM:n rahat eivät kuitenkaan riitä pelastamaan Italiaa, minkä lisäksi Italian radikaali hallitus ei tule hyväksymään sopeutuspaketteja ja suvereniteettinsa kahlitsemista.
Koska budjettiselkkauksen poliittiset riskit ovat korkeat ja aihe muutenkin loputtoman lohduton, käyn lopuksi tunnelmaa keventääkseni populaarikulttuurin kautta läpi selkkauksen erilaisia lopputulemia.
Walt Disneyn paluu mikä-mikä-Italiaan
Italia sopeutuu euroalueen sääntöihin. Hallitus heittää taloudellisen ohjelmansa roskiin samalla tavoin kuin Kreikan vasemmistohallitus, sitoutuu budjettikuriin ja toteuttaa niin massiiviset työmarkkinoiden rakenneuudistukset, että Juhana Vartiainen hakee Italian kansalaisuutta. Talous kukoistaa, pankkien taseet puhdistetaan ja Italia maksaa velkansa pois. Pankkiunioni viimeistellään, euroalue yhdentyy ja eurokriisi on lopullisesti ohi. Elokuva päättyy, kun Vesa Vihriälä kertoo italialaisten ja eurooppalaisten eläneen elämänsä onnellisena loppuun asti.
Pekka ja Pätkä pahassa italialaisessa pulassa
Italian (Pekka) ja komission (Pätkä) epäonneksi Italian korot lähtevät nousuun ja huoli leviää pian myös Espanjan, Portugalin ja muihin periferiamaihin. Onni onnettomuudessa on, että brexit, kauppasodat, Kiinan kasvun hidastuminen ja kehittyvien talouksien kriisit ajavat euroalueen ja Saksan (Talonmies Pikkarainen) taantumaan. Heikompien kasvunäkymien seurauksena myös inflaationäkymät hidastuvat, minkä seurauksena EKP ilmoittaa jatkavansa euromaiden velkakirjojen tukiostoja. Italian korot laskevat, Italia ja komissio säilyttävät kasvonsa ja uusi eurokriisi vältetään kaikesta sekoilusta huolimatta onnen kantamoisella.
Quentin Tarantinon moderni spagettiwestern Kunniattomat paskiaiset
Italia ei peräänny, eikä komissio. Komissio uhkaa liiallisen alijäämän menettelyllä ja muut euromaat vaativat rangaistuksia sääntöjen rikkomisesta. EKP lopettaa tukiostot, luottoluokittajat laskevat luottoluokitusta ja Italian korot ampaisevat nousuun. Euromaat ehdollistavat kaiken tuen tiukalle sopeutusohjelmalle. Italia näyttää Euroopalle haisevaa keskisormea blokkaamalla EU:n seuraavan 7-vuotisbudjetin ja esittämällä europarlamenttivaalien jälkeen Silvio Bersluconia komission johtoon. EU-maat uhkaavat erottaa Italian rahaliitosta ja sulkea saapasmaan sisämarkkinoiden ulkopuolelle, mihin Italia muistuttaa olevansa Euroopan velkaisin maa, jonka kaikki taloudelliset indikaattorit menevät kiihtyvällä tahdilla päin helvettiä. Kreikan velkakriisi ja Brexit-neuvottelut alkaa tuntua lasten mehukesteiltä, kun Italia jättää velkansa maksamatta, rahaliitto hajoaa ja uusi finanssikriisi alkaa. Jokainen hahmo saa luodin rintaansa ja elokuva päättyy hahmojen jäädessä vuotamaan lattialle.
Näiden anekdoottien tarkoituksena on alleviivata, että Italia on zombietalous, joka on taloudellisesti riippuvainen EKP:n tukitoimista ja joka ei voi poliittisesti täyttää rahaliiton ehtoja. Italian budjettiselkkauksen ratkaiseminen edellyttää, että joko Italian, komission, EKP:n tai kaikkien tulee luovuttaa ja kääntää kelkkansa.