Ilmastotoimien maksattaminen keskiluokalla luo oikeistopopulismin tasaisen kassavirran
Heinäkuusta on tulossa mittaushistorian kuumin kuukausi ja mahdollisesti näin kuumaa on ollut viimeksi 120 000 vuotta sitten. Voisi luulla, että tällaiset ruttokellot johtaisivat nopeisiin politiikkatoimiin, mutta Euroopassa on pikemminkin käymässä päinvastoin. EU-maat ovat laittamassa jarrua ilmastotoimille niin valtiollisella kuin EU:nkin tasolla.
Ensiksi, Saksan johtamat pohjoiset maat ovat etunenässä vaatineet paluuta EU:n vanhoihin finanssipoliittisiin sääntöihin, minkä myötä EU-maat joutuisivat pienentämään merkittävästi alijäämiä ja leikkaamaan kulutusta ensi vuodesta eteenpäin. Kun huomioidaan, että EU-maat kasvattavat samalla puolustusmenoja Ukrainan sodan seurauksena, kireiden finanssipoliittisten sääntöjen johdosta on helpointa ja todennäköisintä luopua investoinneista, mukaanlukien ilmastotoimet.
Eurokriisin aikana harjoitettu talouskuri pitkitti taloudellista taantumaa, mutta johti myös krooniseen ali-investointeihin, jotka näkynyt esimerkiksi riippuvaisuutena Venäjän fossiilisesta energiasta. Tilanteessa, jossa Euroopan keskuspankki lisäksi nostaa korkoja ja kiristää rahoitusoloja, liian kireä finanssipolitiikka voi johtaa eurokriisien virheiden toistamiseen, joskin suuremmassa mittakaavassa.
Toiseksi, komission itsensä mukaan EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet edellyttäisivät noin 690 miljardin investointeja vuositasolla ja EU-maat ovat jäämässä kauaksi tavoitteesta. Koronapandemian aikana sovittu elpymisrahasto tarjoaa vajaat 270 miljardia ympäristöitoimiin, sillä 40 % rahoituksesta on sidottu EU:n ympäristötavoitteisiin. Varat pitää käyttää vuoteen 2026 mennessä. Kun sisämarkkinoista vastaava komissaari Thierry Breton esitti jopa 350 mrd yhteisvelalla rahoitettuja ympäristöinvestointeja Joe Bidenin ilmastopolitiikkaan vastaamiseksi, EU-maat tappoivat ajatuksen kohtuun ja ”suvereniteettirahasto” jäi suutariksi. Talouskomissaari Paolo Gentiloni mukaan EU:ssa tarvitaan eurovaalien jälkeen uudet päätökset, miten ympäristöinvestoinnit taataan myös ”kertaluonteisen” elpymisrahaston jälkeen. Tällä hetkellä vaikuttaisi, että EU-maat löytävät nopeammin yhteisymmärryksen EU:n yhteisvelan käytöstä Ukrainan aseistamiseen kuin EU:n omien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Viimeiseksi, inflaation ja korkeampien korkojen aiheuttama lovi ihmisten elintasoon luo luonnollisen vastustuksen ilmastotoimille. Vihreä siirtymä tarkoittaa myös päästöoikeuksia ja kireämpää sääntelyä, joiden seurauksena esimerkiksi kodin lämmittäminen ja autolla ajaminen kallistuvat ja kustannukset kasvavat erilaisten velvoittavien ympäristötavoitteiden myötä. Tämän vuoksi oikeistopopulismit vastustavat maahanmuuton lisäksi ilmastotoimia. Perussuomalaiset vastustavat ilmastotoimia nimenomaan niiden aiheuttamien lisäkustannusten vuoksi ja juuri tämän takia valtiovarainministeri Riikka Purra on pitänyt vuosilukuihin kiinnittymistä typeränä ilmastopolitiikkana.
Ilmastotoimien vastustus on lisäksi leviämässä laitaoikeistosta keskustaoikeistoon: Euroopan kansanpuolue (EPP) kääntyi EU-parlamentissa vastustamaan ennallistamisasetusta ja Iso-Britannian pääministeri Rishi Sunak on kyseenalaistanut hiilineutraalisuustavoitteen. Urbaani ja maaseudun keskiluokan intressit ovat täysin vastakkaiset, antagonistiset. On helppoa olla samaa mieltä Wolfgang Münchaun kanssa siitä, että ilmastoskeptikot tulevat voittamaan kamppailun ilmastotoimista, jos ja todennäköisesti kun niiden vaikutusta tulonjakoon ei huomioida.
Ympäristötavoitteiden maksattaminen keskiluokalla (oli kyseessä sitten duunari tai yrittäjä) luo oikeistopopulismille tasaisen ja luonnollisen kassavirran. Vanhaa Simpsons-meemiä mukaillen ei voi kuin toivoa, että vaikka kyseessä on tähänastisen elämämme kuumin kesä, se ei kuitenkaan olisi loppuelämämme kylmin…