Ilmastonmuutos vaatii sotataloutta, mutta aktivistit ovat siihen liian cool
Tutkija Johanna Vuorelma nosti eilisessä Ylen kolumnissaan esiin, että ilmastopuhe on jonninjoutavaa lässytystä, jonka tarkoitus ei ole pysäyttää ilmastonmuutosta. Vuorelman mukaan ilmastoaktivismi on tyhjän puheen sijaan konkreettisia tekoja, sillä se saa sentään jotain päätöksiä aikaan.
Mutta mitä muuta eduskunnan pylväiden töhriminen sai aikaan kuin samaa tyhjää sekoilua, joka kiihdyttää kulttuurisotia ja vituttaa kaikkia? Mona Lisan, Stonehengen tai Eduskuntatalon sotkeminen ”ilmastotietoisuuden herättelemiseksi” on uusliberaali performanssi, jolla lähinnä signaloidaan omaa punavihreää, intersektionaalista, post-kolonialistista ja Israelin kansanmurhan vastaista identiteettiä. Tästä ovat ilmastoteot ja niiden kunnianhimo kaukana.
Jossain kuitenkin tehdään. Taloushistorioitsija Adam Tooze luetteli uutiskirjeessään Kiinan viime vuosien ympäristötoimia. Vaikka Kiinan talouskasvu on ollut merkittävin päästöjen kasvun aiheuttaja Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen, koronapandemian jälkeen on tapahtunut muutos.
Kiina asensi pelkästään viime vuonna uutta tuuli- ja aurinkovoimaa melkein koko Yhdysvaltain tuuli- ja aurinkovoiman kapasiteetin verran. Siis yhdessä vuodessa 187 täydellä teholla hyrräävän Olkiluoto 3:n verran tuuli- ja aurinkovoimaa! Tänä vuonna asennetaan vieläkin enemmän ja siten Kiina panostukset uusiutuvaan energiaan ovat enemmän kuin koko muussa maailmassa yhteensä kahtena peräkkäisenä vuonna.
Toozen mukaan Kiinan kommunistisen puolueen seuraava 5-vuotissuunnitelma vuosille 2026-2030 tuleekin määräämään koko maailman ilmastotoimien suunnan. Silti Kiinan ilmastotavoitteet ei ylitä edes löysän ilmastopuheen kynnystä, vaikka lehdistö on alkanut nimittää ilmastokirjeenvaihtajia. Lännellä on kunnianhimoisia tavoitteita, mutta ei tahtoa tai suunnitelmaa niihin pääsemiseksi.
Tutkimusyksikkö BIOS on vaatinut jo pitkään ekologista jälleenrakentamista. Turpeen polton vastustuksen sijaan Elokapina voisi seuraavalla spruittausperformanssillaan herätellä päättäjiä, kansalaisia ja tulevia sukupolvia siihen, että läntisten demokratioiden ilmastotoimet ovatkin pelkkää näpertelyä ja että jo pelkkä katastrofin viivyttäminen edellyttää ekologista sotataloutta.
Mutta sehän olisi autoritaarista, epäliberaalia, anti-market, sosialismia, historian väärällä puolella olemista ja ennen kaikkea uncool. Kuten filosofi Antti Salminen on todennut, tapamme ymmärtää ilmastonmuutosta on vinksahtanut, sillä kaikki tarvittavat politiikkatoimet ovat olleet tiedossamme jo vuosikymmenten ajan.