Helpompi on Kristuksen nousta kuolleista kuin EU:n kommunistinen reformi
Radikaali vasemmisto muuttuu yhtä uskonnollisemmaksi yhteisöksi.
Pääsiäinen on kristinuskon kivijalka, sillä se lunastaa utopian kuolemattomuudesta: Kristus nousi kuolleista / kuolemallaan kuoleman voitti / ja haudoissa oleville elämän antoi!
Utopiat ovat tärkeitä niin uskonnollisille kuin poliittisille yhteisöille.
Puolueet ovat kuitenkin kyvyttömiä vastaamaan globalisaatioon, ilmastonmuutokseen ja eriarvoisuuteen. Puolueiden ongelma on, että niiden on yhä vaikeampi tarjota poliittisia utopioita ihmisille.
Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, ihmiset hakevat tukea menneisyydestä. Globalisaatiota, liberalismia ja modernisaatiota vastustavat liikkeet voivat oikein hyvin. Perussuomalaisten jatkuva menestys on tästä viimeisin esimerkki.
Jännittävä sivujuonne nykyisessä poliittisessa ilmastossa on radikaalin vasemmiston muuttuminen entistä uskonnollisemmaksi yhteisöksi. Esimerkin tarjoaa autonomimarxisti Franco ”Bifo” Berardi, joka vaati Iso-Britannian työtyöväenpuolueen johtaja Jeremy Corbynilta uuden kansanäänestyksen järjestämistä Euroopan unionin jäsenyydestä:
”Ei siksi, että haluaisin takaisin Euroopan unioniin vaan siksi että toinen kansanäänestys olisi sodanjulistus uusliberaalille Euroopalle. Se olisi radikaali ehdotus EU:n remontista. Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Italia ovat sisällissodan partaalla. Vaihtoehtoina on joko sisällissota tai sosialistinen teknologian, työn ja sosiaalisen yhteishyvän uudelleenkeksiminen.”
Vaikka tämä kuulostaa hienolta, Corbyn ei voi julistaa toista kansanäänestystä niin kauan kuin ei ole pääministeri. Toisekseen kansanäänestyksen vaihtoehtoina olisi todennäköisesti pääministeri Theresa Mayn nykyinen erosopimus ja Iso-Britannian säilyminen EU:n jäsenenä niillä ehdoilla, joita ensimmäisessä kansanäänestyksessä vastustettiin.
Kolmanneksi Bifo ei kerro, miten kansanäänestys ja sisällissodan uhka johtaisi EU:n perussopimusten uudelleenkirjoittamiseen. Perussopimusten muuttaminen vaatii EU-maiden yksimielisyyttä ja EU:n muuttaminen sosialistiseksi unelmaksi tuntuu sulalta mahdottomuudelta huomioiden, että vasemmistolaisten hallitusten määrä ennemmin laskee kuin nousee Euroopassa.
Bifon vaatimus kansanäänestyksestä perustuu toiveeseen ja uskoon.
Vaatimuksesta tulee mieleen uskonnollinen hurmos, jossa mahdolliseksi muuttuu kaikki sellainen, joka kehdataan sanoa ääneen. Mitä radikaalimpaa, sen komeampi rukous. Mahdottomuudessaan Bifon vaatimus ei ole lopulta kaukana uusoikeiston haikailusta menneisyyteen, Suomen äänestämisestä takaisin tai take back controllista.
Helpompi on Kristuksen nousta kuolleista kuin EU:n reformointi kommunistiseksi utopiaksi.