Hallitusohjelman muutokset: Raimo Sailas oli oikeassa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hallitusohjelmaan on vaadittu muutoksia ja nyt niitä viimein alkaa tulla.

Kun hallitusohjelma tavoitteli julkisen talouden tasapainoa vuonna 2023, eilen julkaistun kannanoton mukaan hallituksen ”tavoitteena on vakauttaa julkisen talouden velka suhteessa BKT:een vuosikymmenen loppuun mennessä.”

Hallitus ei anna vihjettä, mitä varsinaista julkisvelan tasoa se tavoittelee, ainoastaan että julkinen velka ei enää nousisi vuosikymmenen lopulla.

Eilen päätetyn 5,5 miljardin euron suuruisen lisätalousarvion jälkeen Suomen julkisvelka kasvaa tänä vuonna 18,8 miljardilla. Julkisvelka kasvaisi noin 136 miljardiin, mikä tarkoittaisi viime vuoden tason perusteella julkisen velan kasvua 59 prosentista 68 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun huomioidaan bkt:n lasku ja vielä tulevat uudet lisätalousarviot, velkasuhde nousee tänä vuonna yli 70 prosentin.

Hallitus onkin tehnyt talousajattelussaan sailasmaisen käänteen. Legendaarinen lamantaittaja ja entisen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas sanoi koronakriisin alkaessa 3.3.:

”Suomen valtiolla on tässä tilanteessa varaa ja velvollisuus velkaantua nykyisestä tasosta kymmeniä prosenttiyksikköjä suhteessa bruttokansantuotteeseen.”

Vaikka hallitus hyväksyy julkisvelan nopean nousun ja unohtaa tasapainotavoitteen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hallituksen keskeinen talouspoliittinen instrumentti – päätösperäiset työpaikat – olisi muuttunut.

Sailaksen seuraaja Martti Hetemäki on laskenut yhtenä viimeisistä teoistaan (jos hallitus saa joskus nimettyä hänelle seuraajan), että nyt tarvittaisiin noin 7 miljardin suuruiset toimet 2020-luvun aikana, jotta velkasuhde vakautuisi hallituksen tavoitteen mukaisesti vuosikymmenen loppuun mennessä.

Kun hallituksen piti päättää hallitusohjelman mukaan syksyn budjettiriihessä 30 000 päätösperäisestä työpaikasta, se päättääkin nyt ”julkisen talouden kestävyyden vahvistamisen tiekartasta”. Hetemäki työryhmineen on tarjonnut hallitukselle seuraavia vaihtoehtoja tiekartan laatimiseksi:

– Työllisyyden lisääminen ja työttömyyden vähentäminen, n. 1–2 mrd. – Talouskasvun edellytysten vahvistaminen, n. 0–1 mrd. – Julkisen hallinnon tuottavuuden kasvattaminen, n. 0–0,5 mrd. – Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, n. 0–1,5 mrd. – Kuntatalouden vahvistaminen ja ennakoitavuuden lisääminen, n. 0–0,5 mrd.

Hetemäen listasta näkee, että työllisyystoimet ovat edelleen suurimmassa roolissa.

Kun ennen koronakriisiä päätösperäisillä työpaikoilla tavoiteltiin 75 prosentin työllisyysastetta, nyt päätösperäisillä työpaikoilla tavoitellaan velkasuhteen vakauttamista. Talouspoliittinen instrumentti on edelleen sama. Syksyn budjettiriihessä saadaankin nyt jännittää sitä, kuinka paljon alunperin kaavailtua 60 000 päätösperäistä työpaikkaa enemmän hallitus loppukaudella tavoittelee.

Vasemmisto ei edelleenkään halua leikata, eikä keskusta nostaa veroja. Tämä on pelkästään järkevää. Jyrki Kataisen hallituksen sopeutussääntö, jossa yli 1 prosentin alijäämän jälkeen sopeutettiin leikkausten ja veronkorotusten tasasuhteella, osoittautui toimimattomaksi. Luopumalla budjetin tasapainotavoitteesta hallitus on antanut itselleen merkittävästi lisää talouspoliittista liikkumavaraa.