Haavat märkivät ja pahaa verta valutetaan vielä pitkään

Tapus Vilhelm Junnila osoittaa, että Sdp, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto vielä harjoittelevat oppositiotoimintaa.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Jos opposition kaikki Suomessa olleet kansanedustajat olisivat olleet keskiviikkona eduskunnassa, eivätkä esimerkiksi Porissa, elinkeinoministeri Vilhelm Junnila olisi hävinnyt luottamusäänestyksen ja joutunut eroamaan. Jos taas oppositiolla olisi ollut rivit suorina, Rkp olisi tuskin voinut äänestää Junnilan luottamusta vastaan, sillä valtiovarainministeri Riikka Purra uhkasi kaataa koko hallituksen, jos Junnila ei olisi saanut luottamusta.

Ironian kanssa leikkiessä tulee muistaa sosiologi Veikko Erannin viisaus, ettei ironiaa ole olemassa. Erannin mukaan ironia on keino suojelle itseään todellisten tunteiden ja ajatusten näyttämiseltä, mutta ironia lakkaa olemasta, kun vitsit tuodaan julkiseen tilaan. Koska kukin tulkitsee vitsejä omista lähtökohdistaan, ironia kääntyy esimerkiksi tahalliseksi provosoimiseksi tai omille tarkoitetuksi kaksoisviestinnäksi. Tämän kahtiajakautumisen lietsominen ja omien äänestäjäryhmien huomioiminen lienee myös syy, miksi perussuomalaiset ovat ylipäätään jakaneet elinkeinoministerin salkun Sakari Puiston ja Junnilan välillä.

Tapaus osoittaa, että hallituskumppanit Sdp, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto vielä harjoittelevat oppositiotoimintaa. Voi olla, että oppositio ei tiennyt Rkp:n aikeista vaan kuvitteli vain pakottavansa hallituspuolueiden kansanedustajat Rkp mukaan lukien äänestämään omatuntoaan vastaan hallituksen säilyttämiseksi, eräänlaisena ulkoministeri Soinin luottamusäänestyksen toisintona. Jos oppositio ei kuitenkaan ollut valmis viemään epäluottamusäänestystä loppuun asti, manööveri vaikuttaa myös kahtiajaon lietsomiselta, joka tulee osaltaan normalisoimaan KKK-lumiukkoja, afrikkalaisten pakkoabortteja ja natsivitsejä. Kulttuurisotia ei voi voittaa.

Vaikka hallitus selvisi, haavat märkivät ja pahaa verta valutetaan vielä pitkään hallituspuoleiden välillä. Jos Junnila ei eroa, oppositio tulee jokaisen vienninedistämismatkan yhteydessä muistuttamaan Suomen maabrändin pilaamisesta. Ja jos hallituspuolueiden luottamus ei ollut viikko sitten kovin suurta, se tuskin paljoa paranee, vaikka Junnila lopulta eroaisi. Rkp lieneekin tapauksen ainoa voittaja, sillä sen ei tarvitse muiden hallituspuolueiden tavoin selitellä, miksi he äänestivät Junnilan puolesta. Sen lisäksi, että Rkp sai hallitusohjelmaan suuren osan tavoitteistaan läpi, se on edelleen hallituksen vaa’ankieli ja tällaiset irtiotot ja iltalypsyt tulevat varmasti jatkumaan – varsinkin jos oppositio ei ole tarkkana.

Hulinavalmius vaikuttaisi joka tapauksessa olevan sekä hallituksessa että oppositiossa erittäin korkea ja voikin vain kuvitella, minkälainen meininki on kesän jälkeen, kun hallitusohjelmaa aletaan viedä eduskunnan läpi.