Exit-neuvotteluissa aika on aina jäsenmaata vastaan (Brexit ja Grexit)
Vinkki tuleville exiteereille: älä aloita neuvotteluita ennen kuin tiedät mitä haluat.
Lyhyt kommentti liittyen exit-neuvotteluihin EU:n kanssa. Aika on aina EU-instituutioiden liittolainen ja EU:n kanssa neuvottelevan maan vihollinen.
Brexit-neuvotteluissa EU:n voima tulee artiklasta 50. Artikla 50 käynnistää eroneuvottelut EU:sta ja ne kestävät 2 vuotta. Tämän jälkeen sen aktivoinut maa eroaa joko sopimuksen kanssa tai ilman sopimusta EU:sta.
EU:n on helppo linjata itselleen tärkeät asiat, jotka jäsenmaa joko hyväksyy tai jättää hyväksymättä. Neuvotteluita käydään vain yksityiskohdista.
Theresa Mayn virhe oli aktivoida artikla 50 ennen kuin hän tiesi, minkälaista EU-eroa hän itse edes kannattaa. 2 vuodesta suurin osa meni Iso-Britannian kannan muodostukseen ja kun Chequers-linjaus lopulta syntyi, oli jo liian myöhäistä.
EU on ilmoittanut, että diiliä ei enää avata. Vaikka Iso-Britannian parlamentin enemmistö ei kannata Mayn neuvottelemaa diiliä, diiliä vastustavien Mayn puoluetoverien ja poliittisten vihollisten tulee kysyä itseltään, onko no deal parempi kuin EU:n erosopimus. Brexitin perumiseen on vielä pitkä matka, sillä May tai Jeremy Corbyn eivät kannata uuden kansanäänestyksen järjestämistä.
Vinkki tuleville exiteereille: älä aktivoi artiklaa 50 ennen kuin tiedät millaista eroa haluat.
Toinen huomio koskee Grexitiä eli Kreikan mahdollista euroeroa.
Kreikan velkaneuvotteluista syntyi kiinnostava keskustelu Veikko Erannin tekemän Yanis Varoufakiksen kirja-arvion myötä.
Syriza voitti Kreikan ennenaikaiset vaalit tammikuussa 2015 ja Varoufakiksesta tuli maan valtiovarainministeri aikana, jolloin kaikki jumalat olivat häntä vastaan. Hänellä oli neljä viikkoa (!) aikaa päästä sopuun maan rahoituksesta, sillä Kreikan II tukipaketti oli päättymässä. Kreikalla erääntyi vuoden 2015 aikana 16 miljardin (!!) edestä velkoja EKP:lle ja IMF:lle, eikä maa saanut markkinoilta rahaa (!!!).
Lopulta ”Instituutioiksi” uudelleennimetyn troikan tehtävä oli helppo. Troikka antoi maan valita ottaako se edellisiäkin tukipaketteja ankaramman III tukipaketin vai laiminlyökö se velkansa ja eroaa kaoottisesti euroalueelta.
Toisin sanoen instituutiot käyttivät euroeroa poliittisena aseena Kreikkaa vastaan samalla tavoin kuin EU ja May koittavat tällä hetkellä käyttää no dealia Iso-Britannian parlamenttia vastaan.
Kreikalla olisi tullut olla neuvotteluissa vastaavanlainen poliittinen ase, jonka se olisi voinut nostaa pöydälle. Yksi tällainen olisi ollut Varoufakisin rinnakkausvaluutta, jolla oltaisiin voitu lievittää EKP:n aiheuttamaa pankkisulkua ja taloudellisen toimeliaisuuden pysähtymistä.
Toinen olisi ollut varasuunnitelma euroeron varalle. Tätä olisi tullut suunnitella viimeistään Syrizan vaalivoitosta lähtien, sillä myös troikka oli tätä suunnitellut. Koska minkäänlaista varasuunnitelmaa ei ollut, pääministeri Alexis Tsipras ei voinut kuin hyväksyä III paketin kansanäänestyksestä huolimatta.
Tämän jälkeen hän joutui erottamaan puoluestaan III tukipakettia vastustaneet ja järjestämään ennenaikaiset vaalit. Samalla tavoin Iso-Britannia ei ole valmistautunut riittävästi no dealiin ja se lienee todennäköisin syy, miksi kansanedustajat tulevat vielä hyväksymään Mayn diilin.