Euroopan radikaalioikeisto syö keskustaoikeistoa - miksi vasemmisto ei yhdisty ja nouse valtaan?
Vasemmiston jakautumisessa on kyse pääasiassa identiteettipolitiikasta, joka on oikeiston onni.
Siitä lähtien kun Viktor Orbanin Fidesz-puolue erosi Euroopan kansanpuolueesta (EPP) maaliskuussa, on huhuttu uudesta illiberaalista EU-parlamenttiryhmästä.
Orban tapasi viimeksi huhtikuussa Italian radikaalioikeistolaisen Lega-puolueen Matteo Salvinin ja Puolan pääministeri Mateusz Morawieckin. Käytännössä tarkoituksena on yhdistää EU-parlamentin EU-skeptikot, kansalliskonservatiivit ja radikaalioikeisto, jotka ovat hajallaan kahdessa eri parlamenttiryhmässä (ID & ECR).
ID-ryhmään kuuluu Salvinin Lega, Saksan Alternative für Deutschland, Marine Le Penin Rassemblement national, Viron EKRE, Tanskan kansanpuolue ja perussuomalaiset. ECR-ryhmään kuuluu puolestaan Puolan Laki ja oikeus, post-fasistinen Fratelli d’Italia ja ruotsidemokraatit, mutta sen painoarvo on vähentynyt Iso-Britannian konservatiivipuolueen lähdettyä brexitin myötä.
Yhteensä ID:llä, ECR:llä ja Fideszillä on 161 meppiä. Salvini kertoi sunnuntaina, että tarkoituksena on saada aikaan noin 130 suuruinen parlamenttiryhmä. Salvinin mukaan seuraava tapaaminen uudesta parlamenttiryhmästä pidettäisiin vielä kesäkuussa.
Jos uusi ryhmä muodostuu Salvinin mainitsemassa laajuudessa, se nousisi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi liberaalin Renew Europen (98 meppiä) ohi. Tämän jälkeen matkaa parlamentin toiseksi suurimmaksi ryhmäksi sosiaalidemokraattien (146 meppiä) ohi olisi enää viitisentoista meppiä, mikä voisi houkutella pahimpiakin änkyröitä mukaan uuteen illiberaaliin ryhmään.
Aiemmin Venäjä on ollut kansalliskonservatiiveja hajottava tekijä, mutta uudessa tilanteessa Orban voisi toimia liimana, joka yhdistää ECR:n ja ID:n visiot EU-kriittisyydestä ja 2020-luvun konservatismista. Uusi suurempi ryhmä saisi enemmän vaikutusvaltaa, sillä ryhmän koko vaikuttaa valiokuntien puheenjohtajuuksiin ja sitä kautta parlamentin jokapäiväiseen työskentelyyn.
Euroopan radikaalioikeiston esimerkki herättää kysymyksen, miksi vasemmisto ei pyri samaan?
Sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueiden jakautumisella ei ole enää pitkiin aikoihin ollut historiallista perustetta – Neuvostoliittoa ei enää ole, eivätkä Euroopan vasemmistopuolueet pyri syrjäyttämään kapitalismia tuotantomuotona. Jakautumista ylläpitää se, ettei kolmastieläisyyden likapyykkiä ole vieläkään pesty, vaikka sen kannatushuippu koettiin jo 1990-luvun jälkipuoliskolla.
Orbanin lähdettyä EPP:stä (175 meppiä) sosiaalidemokraatit (146 meppiä) ja vasemmisto (39 meppiä) voisivat muodostaa 185 mepillä EU-parlamentin suurimman ryhmän. Jos SDP ja vasemmistoliitto yhdistyisivät, Suomessa olisi tulevat vuosikymmenet sosiaalidemokraattinen pääministeri.
Vasemmiston jakautumisessa on kyse pääasiassa identiteettipolitiikasta, joka on oikeiston onni. Kun radikaalioikeisto tänään syö keskustaoikeiston kannatusta kaikkialla Euroopassa, demarien ja vasemmiston yhdistyminen nostaisi ne takaisin valtaan ja pitkäksi aikaa.
— lemasabachthani (@lemasabachthani) April 4, 2021