Euroopan orbanisaatio eli miten Merkel häviää voittaessaan

Merkel ja Seehofer ovat molemmat Saksan hallituskriisin häviäjiä. 

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Angela Merkel on ratkaissut Saksan hallituskriisin tavalla, jossa hän saa jatkaa kanslerina sillä ehdolla, että hän luopuu omasta politiikastaan.

Saksan sisäministeri Horst Seehofer uhkasi aloittaa rajatarkastukset ja omavaltaiset käännytykset, jos Saksan pakolaispolitiikka ei kiristy. Merkel vastasi hankkimalla Eurooppa-neuvostolta hyväksynnän pakolaisleireille, minkä lisäksi hän neuvotteli kahdenvälisiä pakolaissopimuksia EU-maiden kanssa.

CSU:n on päätettävä nopeasti, perääntyykö se Seehoferin linjasta uskottavuutensa kustannuksella vai riskeeraako se yhteistyön Merkelin johtamien kristillisdemokraattien (CDU) kanssa. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja ajatellen lokakuun Baijerin osavaltiovaaleja. Merkel onkin ajanut Seehoferin johtaman Baijerin kristillissosiaalinen unioni (CSU) kriisiin.

 

Vaikka Seehofer on tarjoutunut eroamaan sisäministerin ja CSU:n johtajan tehtävistä, myös Merkel on Saksan hallituskriisin häviäjä.

CSU:n eksistentiaalinen kriisi voi johtaa kaaokseen, joka kaataa myös Merkelin hallituksen. Vaikka Seehofer eroaisi, Merkelin hallituksen yhtenäisyys, toimintakyky ja jatkuvuus ovat kaikkea muuta kuin taattu. Pakolaiskriisiä ei olla ratkaistu.

Toiseksi kahdenkeskiset palautussopimukset eivät olleet ilmaisia. Financial Timesin kirjeenvaihtajan mukaan Merkel lupasi esimerkiksi Alexis Tsiprakselle, että Kreikka saa viivyttää III tukipakettiin sisältyneitä arvonlisäveron korotuksia niin kauan kun pakolaiskriisi jatkuu. Sopimuksia on tähän mennessä ainakin 12 ja Kreikan esimerkki osoittaa, kuinka Merkel joutuu ulkopoliittisiin myönnytyksiin vastatakseen CSU:n aiheuttamaan sisäpoliittiseen paineeseen.

Viimeiseksi Eurooppa-neuvoston päätös pakolaisleirien perustamisesta on suuri takaisku Merkelin avoimelle pakolaispolitiikalle. Leirejä ehdotti ensimmäisenä Unkarin pääministeri Viktor Orban ja Suomessa Jussi Halla-aho. Negatiivisten mielikuvien välttämiseksi leirejä päätettiin kutsua ”rantautumisalustoiksi” (disembarkation platforms, sic). Orban piti kokousta suurena menestyksenä ja erityisenä saavutuksena Merkeliä arvostelleille Unkarille, Puolalle, Tshekille ja Slovakialle, että kaikki pakolaisten jakamiset ovat jatkossakin vapaaehtoisia.

 

Merkel ja Seehofer ovat molemmat Saksan hallituskriisin häviäjiä. Voittaja on Alternative für Deutschland, jonka kannatuksen aiheuttama paine on saanut Merkelin luopumaan omasta linjastaan.

Seehofer ylipelasi kätensä ja CSU on kaaoksessa. Merkel teki faustilaisen sopimuksen ja CDU:n on alettava kiireellisesti miettiä, minne puolue menee Merkelin jälkeen. Berliinin muurin murtumisen jälkeinen muuriton politiikka saanee tehdä tilaa Seehoferin ja AfD:n jyrkälle linjalle.

Monella vasemmistolaisellakin tulee ikävä Merkeliä siitäkin huolimatta, että hän on jo siunannut Euroopan orbanisaation.