Euroopan oikeusjuttu - onko elvytysrahasto kuin Josef K?
EU elää koronakriisin myötä kafkalaista vaihettaan. Franz Kafkan romaanissa Oikeusjuttu päähenkilö Josef K vangitaan, mutta K:lle ei selviä, mistä rikoksesta häntä syytetään. Kafka ei ehtinyt tuberkuloosin vuoksi viimeistellä romaania, minkä lisäksi se on joidenkin teorioiden mukaan ladottu väärässä järjestyksessä.
Myös EU/EMU-maiden koronatoimet voivat käynnistää oikeusjuttuja, jotka muuttuvat absurdeiksi tansseiksi perustuslakien ja EU-oikeuden ympärillä.
Esimerkiksi valtiovarainministeri Katri Kulmunin ja perustuslakivaliokunnan välille on jo syntynyt kiista siitä, millä perustein Suomi hyväksyi huhtikuun alussa euroryhmän 500 miljardin suuruiset koronatoimet. Eurokriisin yhteydessä Suomi on edellyttänyt Euroopan vakausmekanismin (EVM) kautta annettavan tuen tiukkaa ehdollisuutta, jota ei euroryhmän päätöksessä kuitenkaan mainittu.
Käytännössä perustuslakivaliokunnan kanta olisi edellyttänyt koko euroryhmän paketin vetottamista, mutta Kulmuni hyväksyi sen suuren valiokunnan tuella.
Sekava prosessi osoittaa, että koronatoimet näyttävät edellyttävän eurokriisin aikaisten yhteisvastuun lisäämistä koskevien kantojen uudelleenarviointia. Ja jos näin todella on, herää kysymys, miksi ministeri ei hakenut perustuslakivaliokunnalta ennen euroryhmän kokousta laajempaa neuvottelumandaattia?
Nyt meillä on käsillä selkkaus, jossa ministeri on kävellyt perustuslakivaliokunnan kantojen yli koronakriisin hoitamiseksi. Tapauksessa ollaankin luomassa poliittis-oikeudellisesti herkkää ennakkotapausta Suomen yhteisvastuuta koskevien kantojen tulkinnasta.
Ja poliittisesti suuret päätökset ovat vasta alkamassa.
Saksa ja Ranska sopivat viime viikolla elvytysrahastosta, jonka myötä EU-komissio saisi oikeuden ottaa velkaa. Sekä EU:n ystävät että sen nemesikset ovat nähneet rahastossa hamiltonilaisen hetken, joka johtaa yhteisen velan myötä näkökulmasta riippuen joko Euroopan Yhdysvaltojen riemuun tai kurjuuteen.
Johtipa elpymisrahasto sitten liittovaltioon tai ei, koronakriisi muuttaa käsitystämme ”taloudellisesta tuesta”. Kun eurokriisissä euromaiden välinen tuki oli aina lainaa ja ehdollistettu Troikan tiukoille hevoskuureille, Saksa ja Ranska ovat nyt ehdottaneet, että elvytysrahaston tukia ei tarvitsisi maksaa takaisin.
Vielä ei ole kuitenkaan selvillä, millä tavoin elvytysrahastosta annettava koronatuki ehdollistetaan. Tuen ehtona voi olla esimerkiksi budjettisääntöjen noudattaminen, työmarkkinoiden rakenneuudistukset tai vaikkapa ympäristö- ja digitalisaatioprojektit. Huomioiden populismin, mutta myös EU-kriittisyyden korkean kannatuksen eteläisessä Euroopassa, Troikkaan ja tiukkaan talouskuriin tuskin on kuitenkaan enää paluuta.
Onkin todennäköistä, että koronakriisin myötä ehdollisuus muuttuu ja höllenee.
Näiden lisäksi tulee ratkaista, kuinka komission velka rahoitetaan.
Artiklan 310 mukaan EU:n budjetin tulee olla tasapainossa. Ja jos kriisimaiden ei tarvitse maksaa saamieen tukia takaisin, unionille ei synny saatavia ja budjetin tasapaino tulee taata esimerkiksi unionin omilla veroilla. Tämäkin olisi valtava periaatteellinen päätös, jos komissiolle annettaisiin velanotto-oikeuden lisäksi verotusoikeus.
EU-budjetin kasvattamista vastustaneet ”frugaalit” eli Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska ovatkin vaatineet, että elvytysrahasto jakaisi tuen sijaan lainoja. Tiedämme lisää huomenna, kun komission johtaja Ursula von der Leyen esittelee tarkemmin seuraavan budjettiesityksen, jonka pohjalta aletaan vasta varsinaisesti vääntää.
Jatkoa ajatellen onkin oleellista, miten perustuslakivaliokunta tulkitsee euroryhmän päätösten lisäksi elvytysrahastosta syntyvien uusien vastuiden perustuslaillisuutta. Vastuiden tarkkarajaisuuden ja ehdollisuuden lisäksi perustuslakivaliokunnalle on ollut tärkeää, että kasvavat vastuut eivät vaaranna perustuslaillisia velvoitteita Suomessa. Mitään rajaa tälle ei periaatteessa ole, mutta Päivi Leino-Sandberg on tuonut esiin, kuinka elvytysrahaston oikeudellinen toteuttamistapa on keskeinen asia perustuslain kannalta.
Komission oikeus ottaa velkaa, lainojen muuttuminen tuiksi ja ehdollisuuden laadullinen muutos ovat kaikki poliittista dynamiittia olevia muutoksia suhteessa siihen, miten eurokriisiä hoidettiin 10 vuotta sitten.
Jos perustuslakivaliokunta katsoisi, että elvytysrahasto tarkoittaa keskeistä toimivallan siirtoa EU:lle, sen hyväksyminen edellyttää 2/3 enemmistöä eduskunnassa (133/200). 116 kansanedustajan Sanna Marinin hallituksella ei tällaista enemmistöä ole, joten tässä tapauksessa ainakin noin 20 kokoomuslaisen tulisi miettiä omaa eurooppalaisuuttaan.
Tilanteessa, jossa tehdään suuria periaatteellisia ja erityisesti symbolisia päätöksiä, muuttuneista kannoista tulisikin kertoa mahdollisimman avoimesti. Ei voi samaan aikaan vastustaa julkisesti yhteisvastuuta ja kokouksissa hyväksyä perustuslain kannalta kyseenalaisia kantoja. Kriisitilanteissa voi olla houkuttelevaa taivuttaa lakeja poliittisen paineen alla, mutta lakien luova tulkitseminen herättää ainoastaan laajemman kysymyksen kriisitoimien poliittisesta legitimiteetistä.
Ilman avoimuutta kannoista ja niiden muutoksesta käy helposti kuin Josef K:lle, joka vangitaan itse tajuamatta, mistä rikoksesta häntä syytetään.