Konservatiivit ovat muuttumassa vaarallisiksi populisteiksi

Suojaako monipuoluejärjestelmä Saksan konservatiiveja Johnsoneilta ja Trumpeilta?

Profiilikuva
Blogit Vallan mahotonta!
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mikä on Euroopan populistisin voima?

Ei, se ei ole Viktor Orban, Matteo Salvini tai Antti Rinteen työllisyystavoite.

Euroopan ylivoimaisesti populistisin voima on tory-puolueen äänestäjät.

He haluavat Boris Johnsonin pääministeriksi, koska hän lupaa brexitiä ja äänestäjät haluavat sen, vaikka se tarkoittaisi Pohjois-Irlannin ja Skotlannin irtaantumista Isosta-Britanniasta, maan talouden romahtamista ja koko puolueen hajoamista. Lisäksi Johnson harrastaa bussien maalaamista, jotka ovat täynnä iloisia matkustajia.

Johnsonin mukana Eurooppaan on tulossa sama, minkä Donald Trump teki republikaanipuolueelle. Onko kyseessä Karl Polanyin kaksoisliike vai kuolevien kaksipuoluejärjestelmien viimeinen vitsi? Palauttaako muuri, brexit ja eristäytyminen konservatiivien ja republikaanien omanarvontunnon? Mikä selittää protestin, joka tekee konservatiivipuolueista vaarallisia pellelaumoja?

Monipuoluejärjestelmässä protesti on erilainen. Kun kaksipuoluejärjestelmässä konservatiivien protesti tulee puolueen sisältä, monipuoluejärjestelmässä kansallismieliset ja liberaalit hiillostavat konservatiivipuolueita ulkoa päin. Mutta suojaako monipuoluejärjestelmältä katastrofilta?

Tällä hetkellä Saksan vihreät ovat nousseet tasoihin kristillisdemokraattien (CDU/CSU) kanssa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Alternative für Deutschlandin nousua. Myös Suomessa kokoomus joutui oppositioon osaltaan perussuomalaisten ja vihreiden kannatuksen nousun seurauksena.

Protestin luonne on erilainen, mutta voi johtaa yhtä lailla katastrofiin. Jos Euroopan konservatiivit eivät ymmärrä tämän protestin luonnetta, ne ovat suuressa vaarassa muuttua uusiksi populistisiksi liikkeiksi.

Wolfgang Munchau on esittänyt mielenkiintoisen väitteen, jonka mukaan ympäristöpolitiikka tulee tuhoamaan kristillisdemokraatit kuten Gerhard Schröderin politiikka tuhosi demarit. Munchau vie ennusteen vielä pitemmälle väittämällä, että ympäristötavoitteet tulevat viemään Saksan samaan hulluuteen mihin brexit on vienyt Britannian.

Väite on kuin ruudilla täytetty naulapurkki, mutta se nostaa esiin mielenkiintoisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, ovatko Saksan kristillisdemokraatit sisäistäneet sitä, että seuraavaa hallitusta ei voida muodostaa ilman vihreitä ja että myös liittokansleri voi olla vihreä? Millainen on se johtaja, joka palauttaa kristillisdemokraattien vallan? Pelastaako monipuoluejärjestelmä Johnsoneilta ja Trumpeilta?

Ja toiseksi, ovatko vihreät miettineet, miten Greta Thunberg ja ilmastolakkoilijat pidetään tyytyväisinä? Vai tuleeko Saksaankin oma Macron, jonka jäljiltä koko puoluekenttä on raunioina?

Ilmoita asiavirheestä