Euroopan erikoinen historia: siunasiko Merkel uransa lopuksi yhteiset velkakirjat?
Tuleeko Merkelistä Euroopan Alexander Hamilton on hänen seuraajansa käsissä.
Monnet’n metodi tarkoittaa talouden vetämää Euroopan poliittista yhdentymistä. Talouskriisi luo perusteet poliittisen integraation syventämiselle. Solidaarisuutta ei välttämättä ole, mutta tilanne voi pakottaa siihen.
Eurokriisin aikana euromaiden johtajat sopivat yön pikkutunteina nakkisämpylöiden voimalla Euroopan vakausmekanismin perustamisesta. Euroopan keskuspankki puolestaan julkaisi lukuisia rahoitusohjelmia, jotka muuttivat keskuspankkia tavalla, jonka poliittisuudesta Saksan perustuslakituomioistuin kipuilee vielä pitkään.
Viime perjantaina toin esiin Talousvaliokunnan julkisessa kuulemisessa epäilykseni Monnet’in metodia kohtaan. Koronakriisin mahdollisuudet syventää poliittista integraatiota olivat mielestäni heikot, koska pohjoiset maat vastustavat finanssipoliittista yhteisvastuuta ja Saksan perustuslakituomioistuin pyrkii torppaamaan rahapoliittista yhteisvastuuta.
Historia ei kuitenkaan ole kuin suuri taulu edessämme vaan se vyöryy takaamme kuin juna, hiljaa mutta massiivisesti. Angela Merkel ja Emmanuel Macron ottivat eilen historiallisen askeleen sopiessaan koronarahastosta. Komissio saisi esityksen mukaan oikeuden velkaantua 500 miljardilla, minkä lisäksi koronakriisin runtelemien maiden ei tarvitsisi maksaa koronatukia takaisin.
Kompromissina on, että rahasto on suuruudeltaan 500 miljardia, kolmasosa suurimmista 1500 miljardin vaatimuksista. Politicon mukaan jäsenmaat hyväksyvät tuen, jos se sidotaan Euroopan talouden ohjausjaksoon (semester). Tämä tarkoittaisi budjettisääntöjen paluuta, jotka ovat koronakriisin akuutin vaiheen vuoksi jäähyllä. Komissio ilmoitti jo ennen koronakriisiä muokkaavansa budjettisääntöjä, joten säännöistä käydään vielä kitkerä poliittinen debatti.