Euroopan erikoinen historia: siunasiko Merkel uransa lopuksi yhteiset velkakirjat?
Tuleeko Merkelistä Euroopan Alexander Hamilton on hänen seuraajansa käsissä.
Monnet’n metodi tarkoittaa talouden vetämää Euroopan poliittista yhdentymistä. Talouskriisi luo perusteet poliittisen integraation syventämiselle. Solidaarisuutta ei välttämättä ole, mutta tilanne voi pakottaa siihen.
Eurokriisin aikana euromaiden johtajat sopivat yön pikkutunteina nakkisämpylöiden voimalla Euroopan vakausmekanismin perustamisesta. Euroopan keskuspankki puolestaan julkaisi lukuisia rahoitusohjelmia, jotka muuttivat keskuspankkia tavalla, jonka poliittisuudesta Saksan perustuslakituomioistuin kipuilee vielä pitkään.
Viime perjantaina toin esiin Talousvaliokunnan julkisessa kuulemisessa epäilykseni Monnet’in metodia kohtaan. Koronakriisin mahdollisuudet syventää poliittista integraatiota olivat mielestäni heikot, koska pohjoiset maat vastustavat finanssipoliittista yhteisvastuuta ja Saksan perustuslakituomioistuin pyrkii torppaamaan rahapoliittista yhteisvastuuta.
Historia ei kuitenkaan ole kuin suuri taulu edessämme vaan se vyöryy takaamme kuin juna, hiljaa mutta massiivisesti. Angela Merkel ja Emmanuel Macron ottivat eilen historiallisen askeleen sopiessaan koronarahastosta. Komissio saisi esityksen mukaan oikeuden velkaantua 500 miljardilla, minkä lisäksi koronakriisin runtelemien maiden ei tarvitsisi maksaa koronatukia takaisin.
Kompromissina on, että rahasto on suuruudeltaan 500 miljardia, kolmasosa suurimmista 1500 miljardin vaatimuksista. Politicon mukaan jäsenmaat hyväksyvät tuen, jos se sidotaan Euroopan talouden ohjausjaksoon (semester). Tämä tarkoittaisi budjettisääntöjen paluuta, jotka ovat koronakriisin akuutin vaiheen vuoksi jäähyllä. Komissio ilmoitti jo ennen koronakriisiä muokkaavansa budjettisääntöjä, joten säännöistä käydään vielä kitkerä poliittinen debatti.
Vaikka rahasto ei ole kooltaan valtava, se on symbolisesti suuri asia erityisesti Suomelle, Hollannille ja Itävallalle, jotka ovat vastustaneet yhteisvastuun ja tulonsiirtojen lisäämistä. Päivi Leino-Sandberg on tuonut esiin, kuinka jo tähänastiset euroryhmän sopimat 500 miljardin koronatoimet ovat ajaneet perustuslakivaliokunnan tekemään luovia ratkaisuja perustuslain tulkinnassa poliittisen paineen alla. Elvytysrahasto lisännee tätä luovaa painetta oleellisesti.
Lisäksi seuraavaa EU-budjettia tullaan lisäksi kasvattamaan paljon, mikä on vaikea asia Itävallan ja Hollannin lisäksi Ruotsille ja Tanskalle, jotka ennen koronakriisiä vaativat budjetin pitämistä 1 prosentissa.
Tilanne on siinä mielessä uudenlainen, että pohjoisten säästäväisten maiden (frugaalien) ei tule päättää, ovatko ne Saksan puolella Ranskaa vastaan, vaan ovatko ne Saksan ja Ranskan puolella vai niitä vastaan. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä, millä ehdoin Puola ja Unkari hyväksyvät Macrokkelin sopimuksen?
Voi hyvin olla, että vastustaessaan EKP:n toimien laajentamista Saksan perustuslakituomioistuin päätyi kiihdyttämään Euroopan poliittista integraatiota. EKP ilmoittaa seuraavassa kokouksessaan koronatoimien laajentamisesta. Se voisi hyvin myös ilmoittaa, että koska Karlsruhe vastustaa euromaiden velkakirjojen imuroimista, se voisi alkaa ostaa näitä EU-komission liikkeelle laskemia velkakirjoja. EKP:n johtaja Christine Lagarde on koko ajan vaatinut jonkinlaisia velkakirjoja, jotka tukisivat EKP:n omia rahapoliittisia poikkeustoimia.
Kommentaattorit ovat pitäneet Merkelin ja Macronin kompromissia ”Euroopan hamiltonilaisena momenttina” viitaten symbolisesti keskeiseen nytkähdykseen kohti Euroopan Yhdysvaltoja. Hamiltonilainen hetki viittaa alunperin vuoteen 1790, jolloin Yhdysvaltain ensimmäisen valtiovarainministeri Alexander Hamilton sai liittovaltion ottamaan kontolleen osavaltioiden vapaussodassa syntyneet velat.
Merkel on ollut vallassa vuodesta 2005, mutta edes eurokriisin aikana hän ei ratkaissut yhteisvastuuseen, tulonsiirtoihin ja riskinjakoon liittyviä poliittisia kysymyksiä. Eurokriisin aikana hän vakuutti omalle puolueelleen, että velkakirjoja ei nähdä hänen elinaikanaan. Elvytysrahasto ja komission lainaoikeus eivät olisi olleet mahdollisia ilman Merkelin suostumusta. Voikin olla, että Merkel on uransa lopuksi potkaissut Euroopan poliittisen integraation liikkeelle. Jos Bundestagista löytyy enemmistö, Saksan perustuslakituomioistuin ei voi estää rahastoa.
Tulee kuitenkin muistaa, että rahasto ei tarjoa huomattavaa finanssipoliittista elvytystä. Lisäksi rahastoon liittyy vielä paljon epäselvyyttä, kuten rahoitus, tuen jakaminen ja tuen ehdollisuus. Lisäksi näiden ”koronabondien” on määrä olla väliaikaista, mutta ne luovat pohjaa pysyville eurobondeille. Rahastosta sovitaan vuoden lopulla yhdessä EU-budjetin kanssa, joka ajoittuu Saksan puheenjohtajakaudelle. Samalla Merkelin pitäisi alkaa luopua vallasta ja Saksan kristillisdemokraattien tulisi löytää itselleen uusi johtaja ja kansleriehdokas. Tuleeko Merkelistä Euroopan Hamilton onkin hänen seuraajansa käsissä.
Euroopan poliittinen historia ja Monnet’n metodi toimivat eriskummallisella tavalla.
21.5. klo 8.12: Hamiltonilaista momenttia tarkennettu.