EU:n suunnan ratkaisee se, valitseeko Saksa "nuukat" vai Ranskan - ja siksi Suomen tulee olla hereillä
Kun Iso-Britannia on lähtenyt ja Saksa muuttanut kantaansa yhteisvelkaan, myös Suomessa tulisi arvioida uudelleen Suomen EU-politiikan pitkää linjaa.
Mikä yhdistää perussuomalaisia ja Euroopan parlamenttia?
Molemmat vastustavat EU-johtajien viime tiistaina sopimaa elpymisrahastoa. Jälkipyykki rahastosta ja EU:n seuraavasta budjetista alkaa kunnolla vasta kesälomien jälkeen (Suomessa samaan syssyyn budjettiriihen ja keskustan PJ-vaalin kanssa), mutta jo tässä vaiheessa voidaan pohtia koronadiilin poliittisia seurauksia Suomelle.
Ensimmäiset päivät koronadiilin jälkeen keskityttiin Sanna Marinin onnistumisiin melkein viisipäiväisiksi venyneissä neuvotteluissa.
Suomen maataloustuet säilyivät suurinpiirtein samoina, minkä lisäksi Suomen nettomaksuosuudet budjetista ja elpymisrahastosta kasvoivat vähemmän kuin nuukilla (Hollanti, Itävalta, Ruotsi & Tanska) – siitäkin huolimatta, että nuukat saivat kasvatettua merkittävästi maksuhyvityksiä. Täten Suomen neuvottelut menivät hyvin. Suurin ”voittaja” on kuitenkin Italia, jonka asema muuttuu elpymisrahaston myötä nettomaksajasta nettosaajaksi.
Suomi on lisäksi laskenut onnistumiseksi, että se onnistui yhdessä nuukien kanssa leikkaamaan 750 miljardin yhteisvelasta jaettavien tukien määrää 110 miljardilla. Sen sijaan, että leikkaukset oltaisiin tehty elpymisrahaston kautta annettaviin tukiin, leikkaukset tehtiin EU-budjetin velalla rahoitettaan osuuteen: vihreään siirtymään, investointeihin, tutkimukseen, kansanterveyteen jne. Suomi säästää maksuissa reilut 2 miljardia, mutta samalla Suomelle annettavien tukien määrä putoaa reilut 1,5 miljardia suhteessa komission esitykseen.