EU:n suunnan ratkaisee se, valitseeko Saksa "nuukat" vai Ranskan - ja siksi Suomen tulee olla hereillä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mikä yhdistää perussuomalaisia ja Euroopan parlamenttia?

Molemmat vastustavat EU-johtajien viime tiistaina sopimaa elpymisrahastoa. Jälkipyykki rahastosta ja EU:n seuraavasta budjetista alkaa kunnolla vasta kesälomien jälkeen (Suomessa samaan syssyyn budjettiriihen ja keskustan PJ-vaalin kanssa), mutta jo tässä vaiheessa voidaan pohtia koronadiilin poliittisia seurauksia Suomelle.

Ensimmäiset päivät koronadiilin jälkeen keskityttiin Sanna Marinin onnistumisiin melkein viisipäiväisiksi venyneissä neuvotteluissa.

Suomen maataloustuet säilyivät suurinpiirtein samoina, minkä lisäksi Suomen nettomaksuosuudet budjetista ja elpymisrahastosta kasvoivat vähemmän kuin nuukilla (Hollanti, Itävalta, Ruotsi & Tanska) – siitäkin huolimatta, että nuukat saivat kasvatettua merkittävästi maksuhyvityksiä. Täten Suomen neuvottelut menivät hyvin. Suurin ”voittaja” on kuitenkin Italia, jonka asema muuttuu elpymisrahaston myötä nettomaksajasta nettosaajaksi.

Suomi on lisäksi laskenut onnistumiseksi, että se onnistui yhdessä nuukien kanssa leikkaamaan 750 miljardin yhteisvelasta jaettavien tukien määrää 110 miljardilla. Sen sijaan, että leikkaukset oltaisiin tehty elpymisrahaston kautta annettaviin tukiin, leikkaukset tehtiin EU-budjetin velalla rahoitettaan osuuteen: vihreään siirtymään, investointeihin, tutkimukseen, kansanterveyteen jne. Suomi säästää maksuissa reilut 2 miljardia, mutta samalla Suomelle annettavien tukien määrä putoaa reilut 1,5 miljardia suhteessa komission esitykseen.

Ajatellen EU-budjetin kunnianhimoa ja hallitusohjelmankin EU-politiikkaa Suomen saavutus onkin kyseenalainen.

Voittajien ja häviäjien lisäksi on kuitenkin syytä miettiä, miten päätös unionin yhteisestä velasta ilmentää unionin poliittisia voimasuhteita.

Vaikka nuukat pelasivat kovaa, ne eivät onnistuneet ilman Iso-Britanniaa estämään EU:n yhteisvelkaa. Ja vaikka paketin kaatamisella uhattiin (kenties enemmän kotimaisen yleisön mieliksi), kukaan ei jäänyt paketin ulkopuolelle.

Vaikka pääministeri Marin on korostanut diilin olevan kertaluontoinen, yhteisvelan jatkoon vaikuttaa keskeisesti se, mitä Saksa ja Ranska ajattelevat yhteivaluutta euron kehittämisestä. Kun periaatteellinen päätös yhteisvelasta on tehty ja unionin sopimuksia on jälleen tulkittu luovasti uudelleen, seuraavassa eurokriisissä on helpompi tukeutua velalla rahoitettaviin tulonsiirtoihin.

Eikä Saksa-Ranska akseli välttämättä rajoitu vain talouteen. Lauri Tierala toi perusteellisessa tekstissään esiin, että koronakriisin jälkeen Saksa-Ranska voisivat olla aloitteellisia EU:n turvallisuuspolitiikassa. Toisaalta kuitenkin Turkin ja Kreikan kytevässä konfliktissa maat ovat valinneet diplomaattisesti päinvastaiset tiet.

Suomen EU-politiikan pelikenttä on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti.

Sen lisäksi, että Iso-Britannia on lähtenyt, Saksa on muuttanut suhteensa yhteisvelkaan. Angela Merkel ilmeisesti laski, että ilman eurooppalaisia tekoja Italian eurovastaisuus kasvaa entisestään, eikä unioni kestäisi ilman Italiaa.

Toisaalta Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz on jo kertonut, että nuuka nelikko tulee myös jatkossa vastustamaan yhteisvelkaa ja fiskaaliunionia.

Ei ole kuitenkaan selvää, mihin suuntaan Saksa lähtee Merkelin jälkeen. Merkelin kanslerikautta on jäljellä reilu vuosi, CDU/CSU:lla ei ole puheenjohtajaa ja kanslerikandidaatit ovat suosionsa huipulla paistattelevan Merkelin varjossa. Ensi vuoden lokakuun vaaleihin on vielä pitkä matka.

Päätös elpymisrahastosta osoittaa, että Euroopan integraation brexitin jälkeisessä unionissa keskeisesti se, valitseeko Saksa jatkossa Ranskan vai nuukat. Suomessa tulisikin käydä talouden ja oikeuden lisäksi poliittista keskustelua Suomen EU-politiikan muuttuneesta pelikentästä ja nyt tehdyn koronadiilin seurauksista.

Kun Iso-Britannia on lähtenyt ja Saksa muuttanut kantaansa yhteisvelkaan, myös Suomessa tulisi arvioida uudelleen Suomen EU-politiikan pitkää linjaa.