Elpymisrahastoa ei tulisi ilman brexitiä - Suomi ja nuuka nelikko voidellaan velalla ja erivapauksilla
Oikeusjutut ja poliittinen riitely unionin luonteesta tulee jatkumaan myös elpymisrahaston jälkeen.
Juhannusaattona oli Eurooppa-neuvoston videokonferenssi, jossa EU-maiden johtajat kertoivat kantansa elpymisrahastoon ja EU:n tulevaan budjettiin.
Asetelma on erittäin visainen: koronakriisi on iskenyt, geopoliittinen tilanne muuttunut ja EU:n vastuut kasvaneet samalla kun Iso-Britannia suurena nettomaksajana on poistunut. Paineet ensi kuun face2face-kokoukseen kasvavat, sillä loppuvuoden aikana olisi neuvoteltava vielä EU-UK-vapaakauppasopimus.
Perjantain kokouksessa Suomi ja niin sanottu nuuka nelikko (Hollanti, Itävalta, Ruotsi & Tanska) ilmoittivat, että elpymisrahastosta annettavien tukien kriteerejä, ehdollisuutta ja lainojen takaisinmaksuaikoja tulee muuttaa.
Nelikkoa johtaa Hollannin pääministeri Mark Rutte, joka on ottanut brexitin jälkeen poliittisen jarrumiehen manttelin. Mikään maa ei kuitenkaan vastustanut periaatteellisesti komission velanottoa tai suoria koronatukia. Kyseessä lieneekin neuvottelupositioiden hakeminen omien etujen varmistamiseksi.
Ja komissio onkin ollut epäilevien Tuomasten suhteen luova.
Elpymisrahaston suoria koronatukia olisi 310 miljardia ja koronalainoja 250 miljardia. Rahaston lisäksi velalla kasvatetaan jäsenmaille tärkeitä momentteja EU-budjetissa: koheesiorahoja 50 mrd, ympäristöpolitiikkaa 30 mrd, rajavalvontaa 15,5 mrd, maataloustukia 15 mrd ja tutkimusta 13,5 miljardilla.
Diili syntyy, kunhan jokainen saa neuvotteluissa tarpeeksi.
Esimerkiksi Suomelle tärkeitä maataloustukia ollaan kasvattamassa. Koheesiorahojen kasvatus kelpaa sekä idässä että etelässä. Ympäristöpolitiikan kasvatus maistuu vihreille, rajavalvonta konservatiiveille.
Nuuka nelikko haluaa säilyttää budjettiin liittyvät maksuhyvitykset, minimoida rahaston suorat tuet ja ehdollistaa tuen mahdollisimman kovalle talouskurille. Mutta koska Saksa, Ranska, Italia ja Espanja kannattavat komission esitystä, nuuka nelikko tuskin onnistuu muuttamaan elpymisrahastoa täysin lainapainotteiseksi.
Ideologian lisäksi myös kansalliset intressit painavat.
Huhujen mukaan Itävalta olisi suostumassa diiliin, jos se saisi laskea gastronomian arvonlisäveron väliaikaisesti 5 prosenttiin. Saksan himoelvytyksen myötä kansalliset erivapaudet lienevätkin kova juttu näissä neuvotteluissa. On mielenkiintoista nähdä, millä Hollanti, Tanska, Ruotsi ja Suomi lopulta voidellaan.
Elpymisrahasto ja tuleva EU-budjetti kertovat muutoksesta brexitin jälkeisessä unionissa. Britannian aikana velanotto ei olisi tullut kysymykseenkään.
Koska komission esityksessä on erotettu toisistaan päätökset velanotosta ja velkojen takaisinmaksusta, elpymisrahaston poliittisia ulottuvuuksia tuskin tullaan käsittelemään tällä erää kaikella sen ansaitsemalla syvyydellä. Unionin periaatteita velkaantumisesta ja elvyttämisestä tulkitaan nopeasti uudelleen ilman sen suurempaa poliittista konsensusta unionin poliittisesta muutoksesta.
Tämä on myös kompromissin suurin heikkous.
Valtionsääntöoikeudellisesti EU:n velanotto lienee ristiriidassa artiklan 310 kanssa, jonka mukaan EU:n tulojen ja menojen on oltava tasapainossa. Poliittisesti 40 vuodeksi otettu velka synnyttää velkojen takaisinmaksun hetkellä tai viimeistään uusien kriisien iskiessä paineen fiskaaliunioniin, jonka edellytyksiä poliitikot eivät ainakaan vielä ole tarkemmin pohtineet. Nykyisiestä kohinasta paistaa kuitenkin suuri epäluottamus idän ja lännen sekä pohjoisen että etelän välillä.
Oikeusjutut ja poliittinen riitely unionin luonteesta tuleekin jatkumaan myös elpymisrahaston jälkeen.