Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

Elpymisrahasto voi olla liian pieni onnistumaan ja sekös EU-kriitikoille kelpaa

Blogit Vallan mahotonta! 28.1.2021 10:27
Antti Ronkainen
Antti Ronkainen - avatar
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

EU-maat valmistelevat par’aikaa elpymissuunnitelmia, joiden perusteella EU:n pian ottama 750 miljardin euron velka jaetaan uuden elpymisrahaston kautta.

Aikaa julkiselle keskustelulle Suomen saamien noin 2,7 miljardin euron käytöstä on huhtikuun loppuun, jolloin lopulliset suunnitelmat jätetään komissiolle. Pahaksi onneksi viime viikolla kävi ilmi, että Suomi on saamassa elpymisrahastosta noin puoli miljardia vähemmän kuin mitä kesällä odotettiin. Tämä on kuntavaalien alla mieluista perussuomalaisille ja kiusallista keskustalle.

Komission kriteerit elpymisrahaston varoille ovat tiukat, sillä ne edellyttävät kasvua ja reformeja. Varoja ei saa jakaa helikopterirahana kansalaisille, kuten Trump teki ja kohta myös Biden. Jopa Saksalla on ollut vaikeuksia löytää kohteita, jotka täyttävät komission kriteerit. Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire on vaatinut löysäämään kriteerejä, sillä rahasto on nykyisellään liian hidas ja monimutkainen.

Vaikka päätös 750 miljardin velasta on EU:lle historiallinen, EU-maat ja Euroopan keskuspankkit ovat elvyttäneet moninverroin elpymisrahastoon verrattuna. Elvytys on kuitenkin ollut epätasaista: Saksa on elvyttänyt yli 8,4 % suhteessa bkt:hen, Italia ainoastaan 3,4 %. Parhaimmillaan elpymisrahasto hillitseekin koronakriisin myötä EU-maiden välisten epätasapainojen kasvua ja minimoi siten koronakriisin pitkäaikaisia vaikutuksia. Tällöin rahaston merkitys on ennemmin poliittinen kuin taloudellinen.

Rahastoa kohtaan on kuitenkin esitetty epäilyjä.

Taloushistorioitsija Adam Tooze toi esiin, että rahasto ei riitä kattamaan yksityisten investointien tyrehtymistä, joka komission laskelmien mukaan tulee olemaan 2020-2021 yli 831 miljardia. Sen lisäksi, että Eurooppa kärsi viime vuodesta paljon enemmän kuin Yhdysvallat, EU on jäämässä elpymisessä pahasti muita teollisuusmaita jälkeen. Kun Yhdysvaltojen odotetaan saavuttavan vuoden 2019 tason tämän vuoden lopulla, Eurooppa joutuu odottamaan ensi vuoden loppuun (eikä elpyminen ole jäsenmaiden kesken tasaista).

Voikin olla, että kun rahaston varat alkavat kesällä rullata, ne tulevat myöhässä. Trumpin hallinto sopi viime vuonna 3500 miljardin dollarin elvytyksestä ja Bideniltä on tulossa  1900 miljardia lisää ensihätään.

Suomessa Marinin hallitus on perustellut rahastoa esimerkiksi sillä, että se lisää Suomen vientiä. Tätä selittänee se, että keskustalle on ollut vaikea hyväksyä rahastoa ylipäätään, joten paketti on perusteltu kansallisen edun nimissä. Moni onkin vastannut hallitukselle, että enemmän kansallista etua oltaisiin saatu, jos Suomi elvyttäisi kotimarkkinoita suoraan Suomen reilun 6 miljardin vastuiden verran.

Tähän kritiikkiin voidaan esittää jatkokysymys, että miksi Suomen elvytyksen tulisi rajoittua elpymisrahastoon? Huomioiden, että lockdownit jatkuvat, rajoitukset kiristyvät, rokotteet viipyvät ja Eurooppaa uhkaa uusi taantuma, Suomen kannattaisikin elvyttää elpymisrahaston päälle. IMF, Maailmanpankki, EKP ja jopa komissio kannustavat tähän, joten elvytyksellä on laaja institutionaalinen tuki. Sen sijaan Suomessa julkista keskustelua dominoi vaatimukset nopeasta paluusta budjettikuriin ikään kuin koronakriisi olisi jo taputeltu.

Elpymisrahasto on monella tavalla ristiriitainen. Se sisältää tulonsiirtoja, mutta vaikuttaisi olevan liian pieni onnistumaan. Epäonnistuessaan elpymisrahasto ja EU:n rokotehankinnat pitkittävät koronakriisiä, mikä tarjoaa valtavan kannatusbuustin EU-kriitikoille.

Mitä suurempi pettymys elpymisrahasto on, sen parempi EU-vastaisille.

Onkin aika alkaa varautua kansallisen elvyttämisen jatkamiseen ja elpymisrahaston moninkertaistamiseen, jos EU haluaa pysyä teollissuusmaiden perässä ja tarjota uskottavan vaihtoehdon kansalliskonservatiiveille.