Eivätkö Orpo, Purra ja Saarikko tiedä hyväksyneensä uuden yhteisvelan Ukrainan tukemiseksi?

EU:n yhteisvelasta on tulossa yksi eurovaalien kärkiteema. Kaikki alkoi, kun keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko kritisoi hallitusta siitä, ettei se ole ottanut yksiselitteisen kielteistä kantaa EU:n uuteen yhteisvelkaan.

Tämän jälkeen Petteri Orpo myönsi, että yhteisvelkaa voidaan harkita Ukrainan tukemiseksi, mutta vasta viimekätisenä keinona. Perussuomalaisten viesti on ollut kahtalainen, kun Riikka Purra on sulkenut ovea yhteisvelalta ja eduskunnan ryhmyri Jani Mäkelä yrittänyt pitää sitä auki.

Keskustelua on ollut hämmentävää seurata, sillä niin Orpo, Purra kuin Saarikkokin ovat kaikki jo hyväksyneet uuden yhteisvelan ottamisen Ukrainan tukemiseksi.

Saarikko hyväksyi Ukrainan tukemiseksi Marinin hallituksen valtiovarainministerinä 18 miljardin euron suuruisen taloudellisen tuen Ukrainalle, joka perustui yhteisvelkaan. Orpo ja Purra hyväksyivät puolestaan helmikuussa uuden 50 mrd suuruisen Ukrainan tukipaketin, josta 33 miljardia on yhteisvelkaa.

Molemmissa instrumenteissa komissio ottaa velkaa markkinoilta EU:n budjettia vastaan, kuten on toimittu elpymisrahastonkin yhteydessä. Se siis siitä kertaluonteisuudesta.

Tästä huolimatta Orpo käytti Politiikkaradion vaalitentissä Ukrainan 50 mrd tukipakettia esimerkkinä rahoitusratkaisusta, joka ei perustu yhteisvelkaan. Saarikko toisti eilisessä puheenjohtajatentissä, että uutta yhteisvelkaa ei tule ottaa, edes Ukrainan tukemiseksi. Purran mukaan hallitus on puolestaan sitoutunut koronapandemiassa eduskunnan hyväksymään kantaan, että elpymisväline oli kertaluontoinen, eikä siitä tehdä pysyvää, eikä unionia kehitetä tulonsiirtojen suuntaan.

Lausunnoista herää kysymys, eivätkö Orpo, Purra ja Saarikko tunne Ukrainan tukeen liittyviä rahoitusinstrumentteja, eivätkä siten tiedä hyväksyneensä EU:n uutta yhteisvelkaa. Vai tietävätkö hyväksyneensä, mutta vastustavat edelleen uutta yhteisvelkaa vaalitaktisista syistä?

Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä lähtökohta vaalidebateihin Euroopan talouspolitiikasta. Ukrainalle annetulla yhteisvelalla on erilaiset vaikutukset taloudelliseen integraatioon kuin koronapandemian yhteydessä otetulla yhteisvelalla tai uusilla esityksillä yhteisvelasta esimerkiksi Euroopan puolustamiseksi tai suurvaltakilpailuun vastaamiseksi.

Abstraktin yhteisvelan vastustuksen sijaan olisikin tärkeää päästä vaalidebateissa sisällöllisempään keskusteluun, minkälaista yhteisvelkaa ja minkälaista yhteisvastuuta vastustetaan ja tarpeen vaatiessa kannatetaan.

Muutoin juna velkakeskustelusta ajaa jälleen Suomen ohi.