Christine Lagarde syyttää taloustiedettä heimouskosta, vaikka EKP on vastannut inflaatioon samalla heimouskolla
Euroopan keskuspankin johtaja Christine Lagarde kuvasi Davosissa ekonomisteja heimouskovaisiksi. Lagarden mukaan taloustieteelliset mallit eivät kykene ennakoimaan talouden shokkeja, kuten pandemioita, ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärimmäisiä sääilmiöitä tai geopolitiikasta johtuvia tarjontahäiriöitä.
Lagarden kommentti on merkityksellinen huomioiden taloustieteellisen keskustelun nykyinflaation syistä. Ekonomistit ovat selittäneet nopeasti noussutta inflaatiota pääpiirteissään kahdella tavalla, joko väliaikaisena tai pysyväisempänä ilmiönä.
Väliaikaisuutta korostavien mukaan inflaatio on seurausta pitkälle Lagarden mainitsemista shokeista koronapandemian, Ukrainan sodan ja Venäjän vastaisten sanktioiden seurauksena. Tämän niin sanotun ”Team Transitoryn” mukaan inflaatio rauhoittuu ajan kanssa, kunhan tarjontashokit normalisoituvat, eikä keskuspankkien koronnostot siten juuri vaikuta inflaatioon. Tällä hetkellä inflaation nousupaineita aiheuttavat huthit Jemenissä, jotka ammuskelevat rahtilaivoja Punaisellamerellä solidaarisuudesta palestiinalaisia kohtaan.
Toisen ja vaikutusvaltaisemman ekonomistiporukan mukaan inflaatio on sen sijaan seurausta liiallisesta elvytyksestä koronapandemian aikana. Siten keskuspankin tulee kiristää voimakkaasti korkoja, jotta vältetään talouden ylikuumeneminen ja inflaation karkaaminen käsistä. Maailman tunnetuimpiin ekonomisteihin lukeutuva Larry Summers esimerkiksi vaati työttömyyden nostamista yli 5 prosenttiin viideksi vuodeksi, yli 7,5 prosenttiin kahdeksi vuodeksi tai yli 10 prosenttiin vuodeksi inflaation hillitsemiseksi. Vaikka inflaatio on jo lähtenyt laskemaan, keskuspankkien ei edelleenkään tule laskea korkoja, jotta inflaatiopaineet eivät palaa.
Euroalueen inflaatio 2021-2024
Keskuspankit vastasivat inflaatioon pääasiassa jälkimmäisen porukan politiikkasuositusten mukaisesti. Reilun 10 vuoden nollakorkojen jälkeen Yhdysvaltain keskuspankki nosti ohjauskorot reilussa 1,5 vuodessa yli 5 prosenttiin ja Euroopan keskuspankkikin 4 prosenttiin. Jos Lagarde on todella huolissaan heimouskosta, häneltä voisi kysyä miksi keskuspankit eivät ole huomioineet päätöksenteossa ulkoisia tekijöitä nykyisen inflaation taustalla. Ainoastaan Japanin keskuspankki ei kiristänyt koronapandemian jälkeen: ohjauskorko on edelleen negatiivinen ja Japanin 10-vuotisten velkakirjojen korot pidetään 1 prosentin tuntumassa.
Jos Team Transitory näki inflaation syyt oikein ja inflaatio johtuu pitkälle tarjontashokeista, joihin rahapolitiikan kiristäminen ei vaikuta, keskuspankit ovat voineet tehdä vakavan politiikkavirheen ylikiristämällä rahapolitiikkaa. Miksi talous ei sitten ole jo taantumassa?
Tästä saadaan kiittää juurikin elvyttävää finanssipolitiikkaa, joka jälkimmäisen porukan mukaan on vastuussa kiihtyvästä inflaatiosta: Yhdysvaltain alijäämä oli viime vuonna 5,8 prosenttia ja euroalueellakin 3,6 prosenttia. Vastaavasti työttömyys on kiristämisestä huolimatta ennätysalhaalla: 3,7 prosenttia Yhdysvalloissa ja 6,4 prosenttia euroalueella. Toisin sanoen hallitukset ovat auttaneet keskuspankkeja, etteivät taloudet ole ajautuneet ongelmiin voimakkaasta kiristyksestä huolimatta.
Vanhan mantereen näkymät näyttävät kuitenkin heikommilta kuin Yhdysvalloissa. Saksa on aloittamassa leikkauspolitiikan perustuslakituomioistuimen velkajarrua koskevan linjauksen seurauksena, minkä lisäksi EU-maiden valtiovarainministerit sopivat EU:n velkasääntöjen uudistuksesta, jotka edellyttävät paluuta talouskuriin. Kun tiukka finanssipolitiikka yhdistetään EKP:n liian kireään rahapolitiikkaan, ajautuu Euroopan talous myös ongelmiin kaikkien muiden kriisien keskellä.
Tarinan opetus on, keskuspankit ovat tehottomia inflaation hallinnassa nykyisessä maailmantalouden murroskohdassa. Koska EKP:n politiikkavirheen paljastuminen edellyttää finanssipolitiikan kiristystä, Lagarden tulisikin kyseenalaistaa Euroopan poliitikkojen haaveet paluusta talouskuriin, jos hän on todella huolissaan taloustieteen heimoluonteesta. Tämä puolestaan edellyttäisi laajemmin vallitsevien ideoiden kyseenalaistamista rahapolitiikan ja finanssipolitiikan koordinaatiosta, sillä nykyinen inflaatio on jo osoittanut monet oletukset inflaation synnystä ja hintavakauden ylläpitämisestä vääriksi.