Brexit on puskafarssi, jonka vangiksi EU on jäämässä

May on menettänyt puolueensa tuen, mutta häntä ei voida erottaa.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Britannian parlamentti äänesti perjantaina kolmannen kerran nurin Theresa Mayn erosopimuksen äänin 344-286. May on menettänyt puolueensa luottamuksen, häntä ei voida erottaa, parlamentissa ei ole enemmistöä millekään brexitille ja Iso-Britannia on ajautumassa eurovaaleihin, jotka pidentävät poliittista epävarmuutta.

May lupasi viime viikolla erota, jos sopimus menee läpi. Heti äänestyksen jälkeen hän vihjasi äänestyttävänsä sopimuksesta vielä kerran ja uhkasi ennenaikaisilla vaaleilla, jos sopimus ei mene läpi. Mayn oman puolueen kansanedustajat vastasivat estämällä ennenaikaiset vaalit, sillä ne vain syventäisivät kaaosta.

Vaalien lisäksi May on uhannut sopimuksettomalla erolla ja brexitin perumisella. Millekään vaihtoehdolle ei kuitenkaan ole enemmistöä parlamentissa, joten mitään osapuolta ei voida uhata heidän pelkäämällä katastrofiskenaariolla. EU-tutkija Timo Miettinen on taustoittanut, miten parlamentin umpisolmu liittyy konservatiivien ja työväenpuolueen erimielisyyksiin kansallisesta suvereniteetista.

Äänestämistä jatketaan taas maanantaina. Ja jos parlamentti ei saa mitään enemmistöä aikaan (esimerkiksi uuden kansanäänestyksen tai pehmeämmän brexitin puolesta), Iso-Britannian tulee joko erota ilman sopimusta tai hakea pitkää jatkoaikaa eroprosessiin ja osallistua EU-vaaleihin toukokuun lopulla.

Asiasta päätetään ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa 10.4.

Eilen lauantaina 170 konservatiivikansanedustajaa ja 10 ministeriä lähetti Maylle kirjeen, jossa he vastustivat pitkää jatkoaikaa vaikka se johtaisi sopimuksettomaan eroon. Luku on yllättävän suuri, sillä no-dealiä on tähänasti kannattanut noin 60-70 henkinen hc-brexitöörien fraktio, European Research Group (ERG). Viikonlopun aikana myös Englannin keskuspankin entinen johtaja Mervyn King sanoi, että Britannian tulisi erota ilman sopimusta.

EU-maiden tulee miettiä tarkkaan pitkään jatkoaikaan liittyviä riskejä tilanteessa, jossa EU:n pitäisi itse valmistautua brexitin jälkeiseen aikaan. Tämä tarkoittaa seuraavasta 7-vuotisbudjetista sopimista sekä Euroopan komission, Eurooppa-neuvoston ja Euroopan keskuspankin johtajien valitsemista.

Brexitin parlamenttikäsittely on puskafarssi, joka tuskin on vielä saavuttanut ääriään.

May on menettänyt omien kansanedustajiensa luottamuksen, mutta konservatiivit eivät voi vaihtaa puoluejohtajaa tämän vuoden aikana, koska he järjestivät Mayn luottamusäänestyksen joulukuussa. Parlamentti on kykenemätön muodostamaan enemmistöä millekään vaihtoehdolle ja uudet vaalit tuskin aukaisevat umpisolmua – elleivät puolueet ole valmiita laajapohjaiseen hätätilahallitukseen. Britannian osallistuminen eurovaaleihin lisäisi vain kaaosta kaaokseen.

EU:n kannalta olisi toivottavaa pyrkiä vähentämään poliittinen epävarmuus. Pitkä pidennys antaa lisäaikaa Britannialle, mutta samalla on riskinä, että EU jää Britannian sisäpoliittisen sirkuksen vangiksi.