Auttaako Etelä-Euroopan arkkivihollinen suomalaisen Euroopan keskuspankkiin?
Suurten maiden sulle-mulle-politiikka kannustaa pienempiä jäsenmaita blokkipolitiikkaan.
Imf:n seuraava johtaja on mahdollisesti Hollannin entinen valtiovarainministeri, euroryhmän johtaja 2013-2018 ja Etelä-Euroopan nemesis Jeroen Dijsselbloem. Dijsselbloem jätti Hollannin politiikan sen jälkeen, kun hänen johtamansa demaripuolue romahti vuoden 2017 vaaleissa.
Nyt liikkeelle olevien huhujen mukaan IMF:n puheenjohtajuus menisi euroalueelle ja jos Jos Dijsselbloem valitaan, demarit saisivat EU:n johtajaruletissa lopulta komission varapj:n (Timmermans), EU:n ulkoministerin (Borrell), parlamentin puhehenkilön (Sassoli) ja myös IMF:n johtajan.
Ei huono.
Vaikka Dijsselbloem on talouspoliittisesti eri linjoilla kuin Antti Rinteen hallitus, Suomen tuskin kannattaa asettaa omaa ehdokasta Kansainväliseen valuuttarahastoon. Euroopan keskuspankin johtokunnassa aukeaa näet paikka, kun ranskalaisen Benoit Coeuren 8-vuotiskausi päättyy joulukuussa.
Suomi voisi ehdottaa johtokuntaan Suomen pankin johtaja Olli Rehniä, jonka myötä Suomi voisi sanoa hyvin olevansa kokoaan suurempi maailmalla. EKP:n johtajaksi valittu Christine Lagarde joutunee uudistamaan EKP:n rahapolitiikkaa, missä korostuu johtokunnan valmisteleva rooli. Rehn on puolestaan ehdottanut EKP:n rahapoliittisen strategian uusimista ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, mille olisi suuri tilaus euroaluetta uhkaavan japanisaation eli pitkittyneen matalan kasvun, matalan inflaation ja matalien korkojen oloissa.