Auttaako Etelä-Euroopan arkkivihollinen suomalaisen Euroopan keskuspankkiin?
Suurten maiden sulle-mulle-politiikka kannustaa pienempiä jäsenmaita blokkipolitiikkaan.
Imf:n seuraava johtaja on mahdollisesti Hollannin entinen valtiovarainministeri, euroryhmän johtaja 2013-2018 ja Etelä-Euroopan nemesis Jeroen Dijsselbloem. Dijsselbloem jätti Hollannin politiikan sen jälkeen, kun hänen johtamansa demaripuolue romahti vuoden 2017 vaaleissa.
Nyt liikkeelle olevien huhujen mukaan IMF:n puheenjohtajuus menisi euroalueelle ja jos Jos Dijsselbloem valitaan, demarit saisivat EU:n johtajaruletissa lopulta komission varapj:n (Timmermans), EU:n ulkoministerin (Borrell), parlamentin puhehenkilön (Sassoli) ja myös IMF:n johtajan.
Ei huono.
Vaikka Dijsselbloem on talouspoliittisesti eri linjoilla kuin Antti Rinteen hallitus, Suomen tuskin kannattaa asettaa omaa ehdokasta Kansainväliseen valuuttarahastoon. Euroopan keskuspankin johtokunnassa aukeaa näet paikka, kun ranskalaisen Benoit Coeuren 8-vuotiskausi päättyy joulukuussa.
Suomi voisi ehdottaa johtokuntaan Suomen pankin johtaja Olli Rehniä, jonka myötä Suomi voisi sanoa hyvin olevansa kokoaan suurempi maailmalla. EKP:n johtajaksi valittu Christine Lagarde joutunee uudistamaan EKP:n rahapolitiikkaa, missä korostuu johtokunnan valmisteleva rooli. Rehn on puolestaan ehdottanut EKP:n rahapoliittisen strategian uusimista ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, mille olisi suuri tilaus euroaluetta uhkaavan japanisaation eli pitkittyneen matalan kasvun, matalan inflaation ja matalien korkojen oloissa.
Älä suotta jätä juttua kesken
Tilaa Suomen Kuvalehti
Katso kaikki tilausvaihtoehdotOletko jo tilaaja?