Arvio: Hauskat muistelmat eduskunnan huolettomasta rahankäytöstä ja kokoomuksen sisäisestä valtakamppailusta
Kun Niinistö kehui Sipilää aikaisempia pääministereitä aktiivisemmaksi, kyseessä lieni piikit Kataiselle ja Stubbille.
Kirja-arvio: Pertti J. Rosila – Arkadianmäen kirstunvartija. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018, 384 sivua.
Pertti J. Rosila oli eduskunnan seitsemäs ja samalla viimeinen taloudenhoitaja.
Rosila valittiin alunperin kokoomuksen mandaatilla eduskuntaan, jossa hän työskenteli vuosina 1988-2017. Rosila oli itse lakkauttamassa osana vuoden 2016 hallintouudistusta 110 vuotta eduskunnassa ollutta taloudenhoitajien virkakuntaa.
Kyseessä on vastaavaa runollisuutta kuin siinä, että valtiovarainministeriö lakkautti tiettävästi säästösyistä oman lehtensä Tiukka linja.
Rosila on tiukan linjan vetäjä ja muistelmat ovatkin hauska kaskukimara kansanedustajien hämäristä asumisjärjestelyistä, valiokuntien kosteista ulkomaanmatkoista, puoluetukien käyttämisestä kampanjointiin, sopeutumiseläkkeistä, eduskunnan 100-vuotisjuhlien oopperatilauksista ja muusta huolettomasta varainkäytöstä.
Rosila kuvaa esimerkiksi kansanedustajien vastuunpakoilua, kun selvisi, että vuosina 1940-1967 taloudenhoitajana toiminut Björn Feiring oli piilotellut maksamattomia sosiaaliturvamaksuja eduskunnan kassaholvissa 20 vuotta.
Rosila vertaa myös hänen aikanaan toimineiden puhemiesten persoonallisuuksia puhemiehistä maalattuihin muotokuviin. Esimerkiksi Paavo Lipposen muotokuvasta ei voi olla varma, esittääkö se todella Lipposta.
Lisäksi Rosila kertoilee juttuja eduskunnan saunavaliokunnasta (miesten puolelta) ja käy läpi Sulo Aittoniemen alkiolaisen eduskuntaryhmän pöytäkirjat (joissa Suti toimi usein myös asiantuntijana).
Muistelmat sisältävätkin paljon mielenkiintoista knoppitietoa politiikan suurkuluttajille.
Nykypolitiikkaa vasten muistelmien mielenkiintoisinta antia ovat kohdat, jossa Rosila kommentoi kokoomuksen sisäisiä asioita.
Rosilan mukaan Jyrki Katainen pelkäsi Sauli Niinistöä ja jätti vuoden 2007 eduskuntavaalien ylivoimaisen ääniharavan hallitusneuvotteluiden ja ministeriaition ulkopuolelle. Huonot tai olemattomat välit jatkuivat siten, että kun vuoden 2012 jälkeen Suomessa oli kokoomuslainen presidentti ja kokoomuslainen pääministeri, Katainen ja Niinistö eivät johtaneet Suomea yhdessä.
Huonot välit kokoomusjohtoon lienee yksi keskeinen syy presidentin epämuodollisen vallankäytön lisääntymiseen, jota Niinistö itse kommentoi toissapäivänä 70-vuotishaastattelussaan näin: ”Olen monta kertaa sanonut, että ei valtaa ole missään, jota noin vain napsitaan, mutta vastuuta liikkuu, irrallista vastuuta liikkuu.”
Vuoden 2015 hallitusneuvottelut olivat Rosilan mukaan helpot, koska keskustalla ja perussuomalaisilla ei lopulta ollut suuria erimielisyyksiä. Kokoomuksella ei ollut yhtään kynnyskysymystä hallitusneuvotteluissa, sillä Rosilan mukaan Alexander Stubb halusi hallitukseen keinolla millä hyvänsä.
Stubbin sote-bluffin ja hallintarekisterisekoilun jälkeen puheenjohtajan vaihtoa vaadittiin kokoomuksen lisäksi hallituskumppaneiden mutta myös opposition taholta. Rosila vihjaa myös, että Niinistö oli vaikuttamassa Stubbin vaihtoon.
Kun Niinistö sanoi viime viikolla, että Juha Sipilä on ollut ”aktiivisempi kuin yksikään muu pääministeri aikanani”, kyseessä lieneekin piikit Kataiselle ja Stubbille.
Keskusteluun presidentin valtaoikeuksista voisikin lisätä kysymyksen, kuinka moni vastustaa presidentin vallan kasvua, jos se on seurausta siitä, että ulkoministeri Timo Soini kampanjoi aborttioikeutta vastaan ja puolustusministeri Jussi Niinistö käy sotaa kasvisruoan kanssa?
Vaikka Rosila on seurannut Suomen politiikkaa aitiopaikalta, kyseessä ei ole poliittiset muistelmat.
Muistelmat ovat enimmäkseen hauskat, eikä niissä ole shokkipaljastuksia. Rosila mainitsee jättäneensä paljon päiväkirjoihinsa kirjaamiaan saunavaliokunnassa kuulemiaan roiseja juttuja muistelmien ulkopuolelle.
Rosila on kuitenkin ilmeisesti pitänyt aktiivisesti päiväkirjaa kaikesta muustakin ja toivottavasti nekin aikanaan saatetaan tutkijoiden käyttöön.