Angela Merkelin perintö ja testamentti
Vaikka Merkelin siivet on jo katkottu, hänen saappaisiinsa astuminen on hyvin kuumottavaa.
Niin siinä kävi, että Angela Merkel ilmoitti jättävänsä Saksan kristillisdemokraattien (CDU) puheenjohtajuuden joulukuussa.
Merkel on johtanut CDU:ta koko 2000-luvun ajan ja Saksaa vuodesta 2005 lähtien.
Vaikka Merkel on yhdistetty poliittiseen vakauteen, tämä vakaus on tarkoittanut tietynlaista pysähtyneisyyttä. Merkel hyötyi edeltäjänsä Gerhard Schröderin rakenteellisista uudistuksista, eikä Merkeliä itseään tulla muistamaan Saksan tai Euroopan uudistamisesta.
Merkelin metodi tarkoittaa päätösten venyttämistä 11 hetkelle, jonka jälkeen kukaan ei oikein tiedä mistä lopulta päätettiin. Vaikka Merkel piti rajat auki pakolaiskriisin alkaessa, hän oli jo kylvänyt eurokriisissä oman tuhonsa ja avoimen muukalaisvihan siemenet.
Eurokriisin alettua Merkel nousi Euroopan tosiasialliseksi johtajaksi. Koska tukipaketit olivat erittäin epäsuosittuja Saksassa, kaikki jäsenvaltioiden tekemät kriisimaiden tukitoimet ehdollistettiin ankaralle talouskurille ja jokainen sentti korvamerkittiin. Lisäksi tukipaketeilla vaalittiin juuri Saksan ja Ranskan etua, koska niillä estettiin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien tappiot kriisimaista.
Itse asiassa eurokriisin hoito Merkelin metodilla loi pohjan vuoden 2015 pakolaiskriisin käynnistämälle avoimelle muukalaisvihalle ja rasismille. Kun vuodesta 2010 lähtien oli korostettu, että Euroopan sisälläkään ei ole kuin ehdollistettua solidaarisuutta ja jokainen maa on vastuussa omasta kohtalostaan, tämä oikeutti pakolaiskriisin alkaessa avoimen vihamielisyyden Euroopan ulkopuolelta tulevia pakolaisia kohtaan.
Merkel haluaa jatkaa kanslerina, koska hän haluaa koulia itselleen poliittisen seuraajan. CDU:n tulee valita nopeasti, jatkaako ne Merkelin keskustalaisella linjalla vai kääntyäkö keskustasta kohti konservatiivisempia arvoja.
Molemmissa on riskinsä.
Merkelin linjan jatkaminen ainoastaan uudella johtajalla voi tarkoittaa CDU:lle entistä suurempia tappioita jatkossa, mikä ajaa puolueen entistä suurempaan sekasortoon. Toisaalta nuivemmat kannat Eurooppaan ja maahanmuuttoon voivat ajaa puolueesta kannattajia vihreisiin, jotka ovat parkkeeranneet taitavasti poliittiseen keskustaan. Baijerin ja Hessenin vaalit ovat osoittaneet, että vihreät hyötyvät Merkelin suuren koalition uskottavuusongelmista.
Ensi vuosi on joka tapauksessa Euroopalle tärkeä.
Eurovaalien lisäksi silloin tapahtuu brexit, sovitaan seuraavasta EU:n 7-vuotisbudjetista ja valitaan uudet johtajat Euroopan komissioon, Eurooppa-neuvostoon ja Euroopan keskuspankkiin. Toisin sanoen ensi vuonna haetaan uusi brexitin jälkeinen voimatasapaino, joka vaikuttaa Euroopan identiteettiin.
Merkel on sanonut, ettei hän ole kiinnostunut siirtymään EU-virkaan ja varmaankin hyvä niin. Lisäksi Merkelin ilmoitus luopua CDU:n puheenjohtajuudesta jo tässä vaiheessa vähentää hänen poliittista vaikutusvaltaansa Euroopassa ja EU:n ulkopuolella.
Saksan perustuslaki suojaa kuitenkin kansleria ja hänet voidaan erottaa ainoastaan siinä tapauksessa, että parlamentin enemmistö kääntyy häntä vastaan. Vaikka Merkelin siivet on jo katkottu, hänen saappaisiinsa astuminen voi edelleen olla hyvin vaikeaa ja kuumottavaa.
Merkelin uralle on ollut ominaista, että hänen poliittiset vastustajat ovat aliarvioineet hänet. Kaikesta vastustuksesta huolimatta Merkel voi hyvin ehtiä kirjoittaa oman poliittisen testamenttinsa Saksan lisäksi myös Euroopan unionin politiikkaan.