Angela Merkelin Game of Thrones
Saksan hallituskriisi tuskin johtaa Merkelin hallituksen kaatumiseen, mutta valtaistuimelta kampeaminen on alkanut.
Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholzin mukaan Saksan hallitseminen ei ole mitään Game of Thronesia.
Kuitenin juuri voimapolitiikasta ja juonittelusta kertova TV-sarja kuvastaa hyvin Saksan liittokansleri Angela Merkelin poliittista tilannetta – Merkelin hallitus on kriisissä maahanmuuttopolitiikan vuoksi, Donald Trump uhkaa autojen raippatulleilla ja Italian uusi hallitus koettelee EU-maiden ulkopoliittista yhtenäisyyttä.
Saksan sisäministeri Horst Seehofer on uhannut aloittaa Merkelin vastustuksesta huolimatta maanantaina rajatarkastukset ja käännyttää kaikki pakolaiset, joilla ei ole henkilöpapereita tai jotka ovat hakeneet turvapaikkaa muista EU-maista.
Seehofer on Baijerin kristillissosialistisen unionin (CSU) johtaja ja Baijeriin on tullut viime aikoina suurin määrä Saksaan hakevista pakolaisista. Vaikka Baijerissa on vaalit lokakuussa, kyseessä ei ole pelkkä vaalistuntti.
Seehofer on ollut jo yhteyksissä Itävallan pääministeri Sebastian Kurziin ja Italian uuteen sisäministeri Matteo Salviniin. Molemmat ovat kritisoineet EU-maiden taakanjakoa pakolaiskriisissä ja vaatineet tiukempaa EU:n ulkorajojen valvontaa.
Kritiikki ilmentää painetta kiristää maahanmuuttopolitiikkaa. Viime aikoina on ollut esillä ajatus Balkanin niemimaalle perustettavasta karkotusleiristä, jonne kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet siirrettäisiin.
Leirit olisi suuri askel pois Merkelin avoimien ovien politiikasta.
Viime viikonlopun G7-kokous päättyi katastrofiin ja kauppasodan eskaloitumiseen.
Trump pyrkii asettamaan autoille 25 prosentin tuontitullit, jotka iskisivät erityisesti Saksan autoteollisuuteen. Merkelin kannalta on kohtalon kysymys, onnistuuko hän saamaan taakseen muiden EU-maiden tuen ulko- ja kauppapolitiikalle.
Kaikkia euromaita ei välttämättä kiinnosta tukea Saksaa sen jälkeen, kuinka armottomasti Saksa toimi eurokriisissä. Saksan pyrkimys ylijäämiin muiden euromaiden kustannuksella voi kääntyä sitä itseään vastaan.
Lisäksi Italian uusi hallitus koettelee EU-maiden yhtenäisyyttä.
Italian pääministeri Giuseppe Conte onnitteli Trumpia Kim Jong-unin tapaamisen jälkeen ja kannatti Trumpin ehdotusta G8:n ja Venäjän paluusta. Tämän lisäksi Italian hallitus suhtautuu kriittisesti Venäjän sanktiohin ja maatalousministeri Gian Marco Centinaio on uhannut Italian kaatavan EU:n ja Kanadan välisen CETA-kauppasopimuksen.
Vaikka Italia näyttäisi perääntyneen radikaaleista euroaluetta koskevista tavoitteistaan (ainakin toistaiseksi), Italia voikin kyseenalaistaa Euroopan unionin Venäjä-politiikan sekä suhtautumisen vapaakauppaan ja Trumpiin. Italia ei välttämättä toteuta uhkauksiaan, mutta se voi hyvin käyttää näitä pelimerkkeinä saadakseen myönnytyksiä maahanmuuttoon ja euroon liittyvissä kysymyksissä.
Kahden viikon päästä järjestettävä Eurooppa-neuvoston kokous onkin Merkelin poliittisen johtajuuden koetinkivi. Asialistalla on maahanmuutto, euroreformit, ulkopolitiikka ja Brexit.
Merkelin pakolaispolitiikan arvostelu Saksassa liittyy siihen, minkälaisen linjan Saksan konservatiivit ottavat Merkelin jälkeen. Yhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa on vaikeaa ja paine lähteä keskustasta kova. Monet vaativat tiukempaa linjaa ja lähentymistä talouslibereraalin FDP:n ja radikaalioikeistolaisen AfD:n kanssa.
Euroopan tasolla kysymys on Brexitin jälkeisen voimatasapainon sekä monenkeskisen vapaakaupan ja sääntöperustaisen euron suunnasta. Merkelin tulisi luotsata EU-maat nopeisiin ja yhtenäisiin päätöksiin tilanteessa, jossa Eurooppa on poliittisesti hajanainen. Merkelin liikkumavaraa heikentää oleellisesti EU:n turvallisuuspoliittinen riippuvaisuus Natosta ja Yhdysvalloista.
Saksan hallituskriisi tuskin johtaa Merkelin hallituksen kaatumiseen, mutta valtaistuimelta kampeaminen on alkanut Saksassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa.