Euroopan puuttuvat pelimerkit
Euroopan unionin tulisi sekä mielistellä että kovistella Yhdysvaltoja. Mikä voisikaan mennä vikaan?
Emmanuel Macron pokkasi viikolla Charlemagne-palkinnon työstä Euroopan yhdistämiseksi.
Vaikka palkinto jaettiin Saksan Aachenissa, Angela Merkel on viitannut kintaalla Macronin visioille. Kesän huippukokouksissa ei ole odotettavissa suuria euroreformeja ja seuraavaan taantumaan ajetaankin laput silmillä.
Tällä menolla Euroopan keskuspankki joutuu jälleen pelastamaan euron.
Euroopan asema heikkenee myös geopoliittisesti.
Merkel kommentoi Charlemagne-juhlallisuuksissa Yhdysvaltain vetäytymistä Iran-diilistä sanomalla, ettei Eurooppa voi enää luottaa Yhdysvaltain tukeen.
Tämä on totta, mutta Euroopan on erittäin vaikea ottaa kohtaloaan omiin käsiin.
Euroopan suuret maat ovat kaikki poliittisissa kriiseissä. EU ei ole toipunut pakolaiskriisistä ja alkamassa on vaikea vääntö Brexitin jälkeisestä EU-budjetin 7-vuotisraamista.
Lisäksi EU koittaa parhaillaan välttää Donald Trumpin teräs- ja alumiinitullit. Samalla sen tulisi vastata mahdollisimman aggressiivisesti ja yhtenäisesti Iran-diilin raukeamiseen.
Euroopan unioni kärsii poliittisen johtajuuden puutteesta tilanteessa, jossa sen tulisi samaan aikaan sekä mielistellä että kovistella Yhdysvaltoja.
Pahimmillaan Trumpin manööverit huonontavat entisestään Saksan ja Ranskan välejä, joihin ladataan jo nyt epärealistisen korkeita odotuksia.
Eikä siinä vielä kaikki – Italiaan ollaan muodostamassa Euroopan ensimmäinen populistihallitus Viiden tähden liikkeen ja Legan välillä. Silvio Berlusconi tukee hallitusta oppositiosta.
Mikä voisikaan mennä vikaan?