Sen sijaan, että Unkari menettäisi 7,5 miljardia EU-varoja, se voi komission kompromissiehdotuksen myötä saada 14,5 miljardia

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Komissio uhkasi sunnuntaina jäädyttää 7,5 miljardin euron edestä Unkarille myönnettyjä koheesiorahoja EU-budjetista, ellei se toimeenpane 17 reformia seuraavan 2 kuukauden aikana. Kyseessä on uusi oikeusvaltiomekanismi, jolla voidaan puuttua oikeusvaltiorikkomuksista johtuvaan EU-varojen väärinkäyttöön jäsenmaassa.

Vaikka monilla on suuret odotukset mekanismin suhteen, tapauksessa on kuitenkin paljon mätää.

Ensinnäkin, komissio ei ole aktivoinut mekanismia Puolaa vastaan, vaikka maata hallitseva Laki ja oikeus -puolue on ottanut maan oikeusjärjestelmän haltuunsa, tuomareita on siirretty poliittisin perustein syrjään ja maa kieltäytyy kunnioittamasta EU-oikeuden ensisijaisuutta. Tämä viestii, että mekanismia ei ainakaan vielä käytetä oikeusvaltioperiaatetta rikkovaa maata vastaan, jos se hoitaa taloudenpitonsa asianmukaisesti.

Toiseksi, varojen jäädyttämisestä päättää Eurooppa-neuvosto määräenemmistöllä, joka vaatii vähintään 15 maata ja 65 % EU:n väestöstä. Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki oli iloinen, ettei mekanismia aktivoitu Puolaa vastaan, mutta ilmoitti samaan hengenvetoon vastustavansa sen käyttöää Unkaria vastaan.

Lisäksi Italiassa järjestetään ensi sunnuntaina vaalit. Vaalit on voittamassa uusfasistisen Italian veljien johtama oikeistoblokki ja maahan on tulossa euroskeptinen hallitus. Yhdessä Italia ja Puola edustavat reilua 20 prosenttia EU:n väestöstä, joten mekanismin läpimeno neuvostossa ei ole vielä läpihuutojuttu.

Kolmanneksi, huhtikuun lopun jälkeen, jolloin komissio aktivoi oikeusvaltiomekanismin, Unkari on toistuvasti rikkonut oikeusvaltioperiaatetta esimerkiksi poikkeustilan ja tuomarinimitysten suhteen. Siitä huolimatta komission vaatimat reformit koskevat korruptiota, intressiristiriitoja ja oikeusjuttujen nostamista, mutta eivät maan oikeuslaitoksen poliittista riippumattomuutta.

Lisäksi komissio ei käytä koko oikeusvaltiomekanismin arsenaalia. Komissio uhkaa jäädyttää 65% Unkarin saamista koheesiorahoista kolmesta eri rahoitusohjelmasta, mikä on noin 20% kaikista maan EU-budjetista saamista varoista. Lisäksi komissio tarjoaa Unkarille 2 kuukautta aikaa toteuttaa uudistukset, vaikka Eurooppa-neuvosto voisi jäädyttää rahat oikeusvaltiomekanismin perusteella ja jakaa ne vasta sitten, kun vaaditut reformit on tehty.

Viimeiseksi, komissio pyrkii viimeistelemään diilin Unkarin kanssa elpymisrahaston varojen vapauttaamisesta. Tähän asti komissio ei ole hyväksynyt Unkarin elpymissuunnitelmaa, eikä maa ole toistaiseksi saanut elpymisrahastosta Unkarille korvamerkitystä reilusta 7 miljardista senttiäkään.

Komissio ei kuitenkaan vaadi myöskään elpymisvarojen vapauttamisen suhteen merkittäviä uudistuksia oikeuslaitokseen vaan uudistukset koskevat esimerkiksi julkisia hankintoja ja varojen käytön seurantaa korruption vähentämiseksi. Unkarin median mukaan Viktor Orbánin hallitus on alkanut jo käyttää varoja kansallisesta budjetista oletuksella, että se saa ne myöhemmin takaisin elpymisrahastosta.

Useat oikeustieteilijät ovatkin spekuloineet, että komission nyt sunnuntaina vaatimien 17 reformin toteuttaminen voisi avata tien myös Unkarin elpymissuunnitelman hyväksymiselle. Tässä tapauksessa 7,5 miljardin menettämisen sijaan Unkari saisikin 14,5 miljardia EU-rahaa.

EU-oikeuden professori Alberto Alemanno toi osuvasti esiin, että kun koko komissio Unkarin komissaari Oliver Varhelyi mukaanlukien äänestää yksimielisesti oikeusvaltiomekanismin aktivoinnin puolesta, komission ja Orbanin välisen konfliktin taustalla on laajempi tarina.

Oikeusvaltioperiaatteen edistämisen kannalta on huolestuttavaa, että komissio ei käytä EU-budjettiin ja elpymisrahastoon liittyviä uusia instrumentteja edistääkseen oikeuslaitoksen riippumattomuutta Unkarissa. Ja kuten John Morijn verekseltään sunnuntaina tiivisti, ilman oikeuslaitoksen riippumattomuutta nyt mahdollisesti saavutettavat diilit korruption vastaisista toimista ja julkisista hankinnoista ovat poliittisesti haltuunotettujen tuomioistuinten armoilla.

Ja täten myös uhka EU:n budjetin ja elpymisrahojen varojen väärinkäytölle säilyy.