Saksa on jälleen Euroopan sairas mies ja too big to fail
Euroopan energiaministerit sopivat tiistaina maakaasun käytön vapaaehtoisesta vähentämisestä 15 prosentilla, jotta energiavarastot saataisiin täyteen talveksi. Taustalla on varautuminen siihen, että Venäjä sulkee kokonaan Nord Stream 1 -kaasuputken.
Sopimus saatiin aikaiseksi lukuisilla poikkeuksilla komission alkuperäiseen esitykseen.
Maat, joiden teollisuus on riippuvainen maakaasusta (erityisesti Saksa), saivat huojennuksia. Myös ikään maat, jotka eivät ole suoraan yhteydessä Euroopan energiaverkkoon (saarivaltiot, Espanja, Portugali jne.), saivat huojennuksia. Lisäksi maat, joilta Venäjä on jo katkaissut kaasutoimitukset (mukaanlukien Suomi), saivat huojennuksia.
Kokousta johtaneen Tšekin teollisuusministeri Jozef Sikela vakuuttelu, että 15 prosentin säästöt saavutetaan, ei vaikuta kovin uskottavalta. Melkein kaikki EU-maat saivat huojennuksia ja aikataulua venytettiin vielä syyskuusta ensi maaliskuuhun.
Sopimus on poliittinen tappio erityisesti Saksalle.
Komission alkuperäinen esitys, jossa jokainen EU-maa olisi vähentänyt maakaasun käyttöä 15 prosentilla (riippumatta Venäjä-riippuvaisuuden suuruudesta), olisi mahdollistanut Saksalle maakaasun suuremman käytön. Saksa ei tule selviämään Nord Stream 1:n nykyisellä 20 prosentin kapasiteetilla talven yli ilman merkittävää maakaasun säännöstelyä. Itä- ja Etelä-Euroopan maat eivät kuitenkaan olleet valmiita tällaiseen solidaarisuuteen. Espanjan energiaministeri Teresa Riberan mukaan Espanja ei ole elänyt energian suhteen ”yli varojensa”.
Eurokriisissä Eurooppaan tuli jakolinja pohjoisen ja etelän välille talouskurin suhteen. Pakolaiskriisissä puolestaan idän ja lännen välille. Koronakriisissä solidaarisuutta löytyi, kun EU vastasi rokohankinnoista ja unioni otti yhteisvelkaa 750 miljardin euron edestä tulonsiirtoja varten. Venäjän hyökkäyksen jälkeen Eurooppa näytti olevan jakautumassa paitsi Ukrainan sodan ja rauhan suhteen, mutta myös energiapolitiikan suhteen.
Euroopan energiakriisi onkin tekemässä Saksasta jälleen Euroopan sairaan miehen. Saksa on matkalla taantumaan, sen vaihtotase on kääntynyt miinukselle, sen kilpailukyvyltä on pudonnut pohja Venäjän irtikytkennän myötä ja maata uhkaa Euroopan yksi vakavimmista energiakriiseistä. Lisäksi Saksan poliittinen arvovalta näyttäisi olevan laskussa maan Venäjän-politiikan vuoksi.
Saksa voi kuitenkin olla ”too big to fail”. Jos mantereen talousveturi joutuisi kohtaamaan kaasutoimitusten lakkaamisen yksin, maan talous- ja energiakriisit tulevat hyvin todennäköisesti vetämään koko unionin mukanaan. Tämä tarkoittaa tehtaiden laittamista kiinni samaan aikaan kun energian hinnat jatkavat nousuaan.
Hinnannousu vaikutti jo Ranskan kansalliskokouksen vaaleihin, jossa Macron menetti enemmistön. Energiakriisi vaikuttanee myös Italian syyskuun lopun vaalien tulokseen. Riskianalyytikko Dionis Cenusan mukaan Eurooppaa voi uhata myös Unkarin ajama ”energianationalismi”, eteläisen Euroopan ajama löyhähkö energiasolidaarisuus sekä energiakriisin pahetessa syystalvesta lähtien poliittiset levottomuudet ja protestit.
Jos ja yhä todennäköisemmin kun Eurooppa ei ehdi saada varastoja täyteen talveksi vapaaehtoisilla toimilla, Eurooppaa odottaa monenlaiset riskit, jotka vaativat solidaarisuutta. Kreikka esimerkiksi jätti jo tiistain energiaministereiden kokoukseen esityksen kompensaatiomekanismista, jolla korvattaisiin Venäjän irtikytkennästä aiheutuvia kuluja. Muitakin esityksiä vastaavanlaisista kompensaatiomekanismeista on jo ehditty esittää.
Näiden kompensaatiomekanismien ideana kuitenkin on, että sisältäessään EU:n varoja tai velkaantumista, Saksan olisi osallistuttava merkittävästi niiden kustannuksiin. Bloombergin energiakolumnisti Javier Blas tiivistääkin Euroopan energiasolidaarisuuden ydinkysymyksen: onko Saksa valmis maksamaan muiden EU-maiden energiasäästöistä auttaakseen itseään?