Harmaakallon voima ilman yhteiskuntaa
Netflix julkaisi lokakuun lopulla Masters of the Universe: The Revelation -sarjan loput viisi jaksoa ja pakkohan ne oli katsoa.
Revelation jatkaa siitä mihin ensimmäiset viisi osaa jäivät ja palkitsee alkuperäisen He-Man and the Masters of the Universe -sarjan (1983-1985) fanit valtaisalla nostalgiatripillä: hienojen näyttelijävalintojen lisäksi sarja on uskollinen Eternian estetiikalle, mutta samalla mytologiasta tehdään rohkeita uudelleentulkintoja.
Tästä eteenpäin kirjoitus sisältää juonipaljastuksia.
Revelation keskeisin muutos alkuperäiseen sarjaan on, että He-Manin (Chris Wood) lisäksi muutkin pääsevät osaksi Harmaakallon voimasta. Alkuperäisessä sarjassa Skeletor ei esimerkiksi koskaan saa He-Mannin voimamiekkaa, mutta uudessa sarjassapa saa.
Vaikka Jumala Skeletorista (Mark Hamill) voisi repiä paljonkin huumoria, Revelation kumartaa kuitenkin alkuperäiselle sarjalle siinä, että Skeletorilla on He-Man-kompleksi ja that’s it. Sen sijaan, että Skeletor orjuuttaisi koko Eternian ja muuttaisi kaikki sen elävät olennot pukinsarvisiksi zombeiksi, Skeletor keskittyy vain He-Manin epätoivoiseen jahtaamisen ja hukkaa omat mahdollisuutensa. Mikä pettymys aikuistuneille faneille, jotka jo luulivat lapsuuden unelmiensa toteutuneen!
Skeletorin pelleillessä sarjan päähenkilöiksi nousevatkin Teela (Sarah Michelle Gellar) ja Häijy-Lin (Lena Headey), joiden henkilöhistoriaa syvennetään ja joista molemmista tulee Harmaakallon Velhottaria. Häijy-Lin on esimerkiksi kasvanut viemäreissä, josta Skeletor on hänet joskus onkinut ja tietenkin vain jatkanut hänen halveksimista ja nöyryyttämistä.
Ja tietysti Häily-Linkin haluaa käyttää jumaluuttaan vain oman pienuutensa turruttamiseen. Siinä missä Skeletor käyttää voimaa He-Manin jahtaamiseen, Häijy-Lin haluaa tuhota koko maailmankaikkeuden, ettei vastaavia kohtaloita koskaan syntyisi. Miten tylsämielistä tämäkin! Miksi Häijy-Lin ei vain tee jumalaisilla voimillaan vallankumousta, syrjäytä kuningas Randoria ja prinssi Adamia ja lopeta Eternian feodalismia, jossa pikkulapset joutuvat asumaan viemäreissä ja tulemaan Skeletorien hyväksikäyttämiksi?
Valitettava vastaus on, että kyseessä on edelleen nuorisolle suunnattu sarja, jossa antisankareilla ei voi olla vallankumouksellisia saati yhteiskunnallisesti edistyksellisiä päämääriä. Juuri tämän kapean moraalikäsityksen vuoksi keskiajalle sijoittuvat elokuvat ja sarjat ovat yleensä niin tylsämielisiä. Lopuksi hurrataan, kun hyvikset ovat säilyttäneet feodalismin, säätyjaon ja maaorjuuden.
Vaikka Revelation syventää alkuperäisen sarjan hahmoja ja uudelleentulkitsee mytologiaa, se hukkaa voiman yhteiskunnallisen potentian ja keskittyy henkilötason kriiseihin koko ajan enemmän sfääreihin menevän rymistelyn lomassa. Harmaakallonkin voima palvelee status quota ja on siksi historiaton. Revelation ei lopulta pääse paljoakaan alkuperäisen He-Manin moraalisaarnoja syvemmälle, mikä on valtava sääli!
Kaikesta edelläsanotusta huolimatta Revelationin tarjoama nostalgiatöräytys nautittuna hyvässä seurassa saa kuitenkin varauksettomat kolme tähteä. Sarjan käsikirjoittaja Kevin Smithin mukaan Masters of the Universestä on jo kirjoitettu toinen tuotantokausi. Toivon luonnollisesti, että Revelation löytää riittävästi katsojia, jotta uusi tuotantokausi toteutetaan. Joka tapauksessa toivoisi, että mahdollisella tulevalla kaudella voima olisi jotain enemmän kuin identiteettipoliittista hän-mies-asiamiesten trollailua. Revelation jättää tähän paljonkin mahdollisuuksia, kuten teknouskolla hallitsemisen taikuuden hävittyä Eterniasta tai voiman (ja puhtaan raivon) kutsumisen ilman miekkaa.
Lisäksi He-Man-figuurit ja Harmaakallon linna näyttävät jo löytäneen Suomenkin joulumarkkinoille, mikä on sekin pelkästään positiivinen asia pukinkonttia ajatellen.
