Eurooppa pilkkasi Trumpin muuria, mutta Talibanin valtaannousun jälkeen se alkoi rakentaa omiaan
Talibanin valtaannousu on herättänyt vuoden 2015 traumat.
Ranskassa, Saksassa ja muissa EU-maissa poliitikot ovat vaatineet, että vuoden 2015 tapahtumat eivät saa toistua. Tuolloin Eurooppaan tuli 1,2 miljoonaa pakolaista. Itävallan pääministeri Sebastian Kurz on julistanut, että ”hänen vahtivuorollaan” maahan ei tule ainuttakaan turvapaikanhakijaa Afganistanista.
Vaikka monet ”nojatuoli-Nostradamukset” ovat pelänneet uutta pakolaiskriisiä, vuoden 2015 toisinto ei ole kovin todennäköinen ainakaan nopeasti.
Toimittaja Andrew Connelly muistutti, että matka Afganistanista Eurooppaan maksaa, eikä suurella osalla pakolaisia ole tarvittavia varoja. Suurin osa pakolaisista meneekin lähialueille. YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan Pakistanissa on 1,4 miljoonaa ja Iranissa 780 000 afgaanipakolaista.
Turkissa arvioidaan olevan 300 000 afganistanilaista pakolaista. Vastaavasti Eurooppaan on hakenut reilut 600 000 afganistanilaista turvapaikanhakijaa viimeisen 10 vuoden aikana.
Yli 4000 kilometrin mittainen reitti Afganistanista Eurooppaan kulkee Iranin ja Turkin läpi ja matkalla on monta estettä. Turkki on rakentamassa Iranin rajalle 500 kilometrin mittaista muuria, minkä lisäksi se on vahvistanut merkittävästi rajavalvontaa.
Turkin ja EU:n välisen palautussopimuksen lisäksi EU:n raja- ja merivartioston resursseja on vahvistettu ja se vartioi pysyvästi EU:n ulkorajoja. Myös Balkanin niemimaa on tukittu.
Kreikka on juuri saanut valmiiksi 40 kilometrin mittaisen muurin Turkin rajalle. Valko-Venäjän kriisin jälkeen Puola ja Liettua ovat alkaneet myös rakentaa muureja. Lisäksi Turkin ja Valko-Venäjän hybridi-iskujen jälkeen turvapaikanhakemista on vaikeutettu kansainvälisen oikeuden vastaisella lainsäädännöllä.
Eurooppaan on paljon vaikeampi tulla kuin 2015.
Eurasian Groupin Eurooppa-johtaja Mujtaba Rahman totesikin, että varhaisten merkkien perusteella EU, EU-maat ja Turkki pyrkivät mieluummin koordinoimaan pakolaispolitiikkaa yhdessä, jotta pakolaiset pysyisivät Pakistanissa, Iranissa ja missä tahansa keski-Aasian valtiossa, joka suostuu pakolaisia ottamaan.
Tämä tarkoittaa paitsi diplomaattista ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä, myös taloudellista tukea Afganistaniin ja lähialueille. Vuoden 2015 pakolaiskriisi oli osaltaan seurausta YK:n pakolais- ja ruokaohjelmien tukien leikkauksista, jonka seurauksena Jordaniassa ja Libanonissa olevat Syyrian pakolaiset lähtivät Eurooppaan.
Mahdolliseen pakolaiskriisiin vaikuttaa Afganistanin poliittinen ja taloudellinen kehitys. Vaikka Talibanin valtaannousun jälkeen ollaan oltu huolissaan naisten ja tyttöjen oikeuksista ja Afganistanin paluusta ”heimosääntöihin”, EU pyrkinee pitämään evakuointien jälkeen Afganistanista tulevien pakolaisten määrän absoluuttisessa minimissään. Tämä tarkoittaa yhteistyötä Turkin ja Talibanin kanssa. Jos länsi ei tunnusta Talibanin hallintoa, Turkin presidentti Erdoğan pyrkinee tekemään Turkista Talibanin ja lännen välittäjän.
Euroopassa pilkattiin Trumpin muuria, koska sen päällä voitiin tanssia, mainostaa avointa maailmaa ja kiillottaa liberaalia maailmankuvaa. Nyt Eurooppa rakentaa omia muurejaan ilman minkäänlaisia tansseja. Tämä jos mikä kertoo, että laitaoikeisto voitti pakolaiskriisin kulttuurisodat.