Kova brexit on valmis ja suuret mullistukset vasta alkamassa
Iso-Britannian pääministeri Boris Johnson on ajoituksen mestari. Vuoden 2016 kansanäänestyksestä alkanut brexit-prosessi tuli viimein päätökseen jouluaattona, kun Iso-Britannia ja EU saavuttivat kompromissin vapaakauppasopimuksesta.
Samalla oikein kukaan ei jaksanut tai ehtinyt paneutua sopimukseen. Ja koska kompromissi saavutettiin viikko ennen uutta vuotta, parlamenteilla ei ole aikaa käydä asianmukaisesti läpi noin 2000-sivuista sopimustekstiä.
Britannian parlamentti kokoontuu ensi viikon keskiviikkona ratifioimaan sopimuksen. Työväenpuolueen johtaja Keir Starmer on sanonut hyväksyvänsä diilin lukematta sitä, joten sopimus menee läpi suurella enemmistöllä. Kiinnostavaksi kysymykseksi jää, kuinka moni konservatiivipuolueen kovaa brexitiä vaatineista ”spartalaisista” äänestää sopimusta vastaan.
Suomen eduskuntakin käsittelee sopimusta nopeasti ennen vuodenvaihdetta ja Euroopan parlamentti ratifioi sopimuksen jälkikäteen ensi vuonna.
Itse sopimusteksti julkaistiin eilen. Johnson teki kompromisseja sääntelyn, hallinnon ja kalastuksen suhteen, mutta sai Iso-Britannialle tavaroiden kauppaan tullittoman ja kiintiöttömän sopimuksen. Kuten John Peet tiivisti, kyseessä on kovin mahdollinen brexit no-dealin jälkeen.
Huomioiden tilanteen, jossa Iso-Britannia oli Johnsonin astuessa pääministeriksi, kovaa sopimusta voidaan pitää osoituksena Johnsonin kyvyistä poliitikkona. Johnson tuli pääministeriksi tilanteessa, jossa hallitus oli menettänyt toimivan enemmistön parlamentissa. Johnson löysensi merkittävästi omaa brexit-linjaansa ja otti vastaan EU:n tarjouksen (nyt vuodenvaihteessa päättyvästä) siirtymäajasta, josta aiempi pääministeri Theresa May oli kieltäytynyt.
Viime joulukuussa järjestettiin ennenaikaiset vaalit, jotka Johnson voitti maanvyöryn lailla esittämällä, että hän oli lypsänyt EU:lta poliittisia myönnytyksiä. Sillä ei ollut väliä, että Johnson oli ottanut vastaan EU:n tarjouksen. Labourilla ei ollut muuta linjaa kuin vastustaa konservatiiveja, minkä Johnson ulosmittasi brutaalisti. Työväenpuolue otti historiallisen vaalitappion vaaleissa Starmerin suunnittelemalla strategialla, joka tähtäsi uuteen kansanäänestykseen.
Johnsonin todelliset haasteet ovat kuitenkin vasta edessä.
Sopimus ei koske palveluita, jotka muodostavat 80 prosenttia Iso-Britannian taloudesta. Uuden vuoden jälkeen onkin odotettavissa hulinaa rajoille, kun vapaa liikkuvuus poistuu, paperityö lisääntyy, eivätkä yritykset tiedä, miten uudessa tilanteessa toimitaan. Brexit koettelee myös Iso-Britannian poliittista yhtenäisyyttä, sillä Pohjois-Irlanti eriytyy taloudellisesti muusta Britanniasta ja Skotlannin itsenäisyystoiveet ovat lisääntyneet. Brexitin lisäksi koronakriisi on runnellut Iso-Britannian taloutta.
Keskustelua uudesta kansanäänestyksestä joudutaan odottamaan ainakin sukupolvi, mutta neuvottelut brexitin ongelmista jatkuvat tulevat vuodet ja vuosikymmenet. Johnson on valmis ottamaan vastaan suuren taloudellisen iskun poliittisen suvereniteetin saavuttamiseksi. Johnsonin itsensä mukaan luvassa on suuria muutoksia, kun Iso-Britannia eroaa lopullisesti Euroopan sisämarkkinoilta ja tulliliitosta.
Brexitillä on seurauksia myös unionille. Iso-Britannia lähtee, mutta Puola ja Unkari jäävät. Ilman brexitiä EU ei olisi sopinut kesällä 750 miljardin suuruisesta elpymisrahastosta. Kun suuri poliittisen integraation vastustaja on poistunut, Saksa, Ranska ja komissio voivat tehdä seuraavaksi aloitteen EU:n turvallisuuspolitiikan syventämisestä. Aika näyttää.
Joulun pyhinä pari toimittajaa on kysynyt minultakin arviota sopimuksen voittajista ja häviäjistä. Paljon riippuu siitä, miten Johnson hyödyntää Iso-Britannian saavuttaman liikkumavaran päättää itsenäisemmin sääntelystä, rahoituksesta ja maahanmuuttopolitiikasta.
Historioitsijat tulevat kertomaan, kuinka järkevää suvereenisuuden tavoittelu talouden kustannuksella oli ja millaiset seuraukset brexitillä oli unionille.