Jokerin poliittisuus
Jokerin herättämä keskustelu elokuvan poliittisuudesta on jo itsessään yhteiskunnallinen teko.
Todd Phillipsin uuden Jokeri-filmatisoinnin nostattama keskustelu elokuvan poliittisuudesta on jo itsessään yhteiskunnallinen teko. Liberaalit ovat kauhistelleet elokuvan sympatisoivan äärioikeistoa ja kannustavan väkivaltaan – vasemmistolaiset ovat nähneet elokuvan talouskurin synkkänä kuvauksena.
Elokuvan sekavaa vastaanottoa selittänee se, että elokuvassa ei ole yhtä ainoaa viestiä ja se on jätetty tarkoituksella ristiriitaiseksi. Tästä eteenpäin tulee juonipaljastuksia.
Elokuva on aika raskassoutuinen, sillä alaluokkien kokema epävarmuus ja nöyryytys on Jokeriksi tulemisen keskeisiä teemoja. Työnsä menettänyt sosiaalityöntekijä kertoo lääkkeensä menettäneelle, mielenterveysongelmaiselle ja väärissä tilanteissa hallitsemattomia naurukohtauksia saavalla Arthur Fleckille, että eliitit eivät välitä heidän kaltaisistaan ihmisistä herttaista hevonvittua.
Jossain olikin hauska vertaus, että Joker on vinksahtanut versio Ken Loachin elokuvasta I, Daniel Blake. Fleck on traumatisoitunut ja päähänpotkittu surkimus, josta tulee väkivaltainen murhaaja yhteiskunnan turvaverkkojen pettäessä. Ilmeisesti liberaalit, jotka ovat kauhistuneet elokuvan mahdollisesti inspiroivasta väkivallasta, ovat sokeita yhteiskuntaluokille.
Vaikka elokuva suorastaan pursuaa luokkavihaa, Fleckillä ei ole minkäänlaista luokkatietoisuutta. Lisäksi Fleckin varsinainen alamäki alkaa oudosta tilanteesta, jossa hän on vienyt aseen lastensairaalaan. Jokeriksi tulemisessa on keskeistä myös äidin tekemät virheet ja valheet lapsuudessa, joita ei kuitenkaan käsitellä sen tarkemmin. Yksilöpsykologisesti näistä aineksista olisi saanut kasaan paljon raskaammankin draaman.
Road tripistä ja Kauheasta kankkusesta tunnettu Phillips sanoi lopettaneensa komedian teon, koska oli kyllästynyt jatkuviin somemyrskyihin internetin woke-kulttuurin seurauksena. Fleckin muuttuessa Jokeriksi elokuvassa soi lapsipornosta ja pedofiliasta tuomitun Gary Glitterin Rock and roll part 2, mikä on jo erittäin mautonta trollausta.
Fleck päätyy tietenkin mielisairaalaan, jossa systeemi pitää kassakriisistä huolimatta Jokerista hyvää huolta. Paikka on puhdas ja kliininen, toisin kuin sotkuinen lähiö, jossa Fleck asuu. Lopputekstien alettua ajattelin, että elokuva olisi ollut parempi ilman viimeistä kohtausta.
Timo Vuorensola toi kuitenkin esiin mielenkiintoisen tulkinnan, että lopun mellakointi, Bruce Waynen vanhempien tappaminen ja Jokerin palvominen on kaikki Fleckin houretta mielisairaalassa. Muita surkimuksia jahtaava miljonääri-Batman syntyy vain Fleckin häiriintyneessä päässä ja nykyistä viihdeteollisuutta dominoiva Marvel-kulttuuri on vain yhteiskunnan hylkäämän ja väkivaltaiseksi mielipuoleksi muuttuneen Jokerin mielenmaisemaa.
Joker nostaa esiin eriarvoisuuteen, mielenterveyteen ja epätoivoiseen väkivaltaan liittyviä teemoja, mutta Jokerin varsinainen vihollinen on Hollywood.
14:34 Jutussa mainittu afroamerikkalainen woke-kulttuuri korjattu muotoon internetin woke-kulttuuri.