Portugalin pääministeri on saanut demarit ja talouden nousuun - mitä ihmettä?
Viime vaalien jälkeen demareiden kannatus on noussut yli 10 prosenttia.
Portugali on poikkeuksellinen poliittisesti ja taloudellisesti.
Istuvan pääministeri Antonio Costan sosiaalidemokraattisen PS-puolueen kannatus huitelee 44 prosentissa ja maassa järjestetään vaalit 6. lokakuuta. Enemmistöhallitukseen riittää 42-45 prosentin kannatus, joten Costa saattaa voida muodostaa seuraavan hallituksen yksin.
Vastaavia kannatuslukemia joudutaan etsimään Puolasta ja Unkarista. Lisäksi maassa ei ole pakolaiskriisin jälkeenkään nousemassa parlamenttiin kansallismielistä populistipuoluetta.
Maa on myös taloudellisesti poikkeuksellinen, sillä muusta euroalueesta poiketen maan taloudelliset näkymät ovat edelleen hyvät.
Portugalin tukipaketin jälkeen keskustaoikeistolainen pääministeri Pedro Passos Coelho toteutti suurimman osan Troikan talouskuriohjelmasta ja teki vuosina 2008-2014 euroalueen eniten työmarkkinareformeja. Pahimmillaan alle 25-vuotiaiden työttömyys oli yli 40 prosenttia ja vuosina 2011-2014 melkein 500 000 ihmistä lähti Portugalista.
Troikan ohjelman päätyttyä talous lähti vuonna 2014 kasvuun turismin, viennin, ulkomaisten investointien vetämänä. Työttömyys on puolittunut 6,7 prosenttiin ja maan alijäämä on laskenut 2014-2018 melkein 7 prosenttia. Tänä vuonna Portugali on saavuttamassa tasapainoisen budjetin ensimmäistä kertaa 40 vuoteen.
Costa nousi valtaan vuoden 2015 vaalien jälkeen, kun Coelho epäonnistui hallituksen muodostamisessa. Toiseksi tullut Costa muodosti sosialisti- ja vasemmistopuolueiden kanssa erilliset sopimukset, joilla hän takasi itselleen Euroopassa vakaan vähemmistöhallituksen.
Costa on kampanjoinut talouskurin vastaisella politiikalla. Hän sääti minimipalkan, nosti eläkkeitä, perui julkisen sektorin palkanalennuksia ja palautti kolme vapaapäivää. Aluksi Costan hallitus ylitti yhdessä sovitut budjettitavoitteet, mutta on talouden noustessa sitoutunut euron sääntökehikkoon. Portugalin valtiovarainministeri Mario Centeno on euroryhmän johtaja, eikä Portugali kannata esimerkiksi Italian tavoin budjettikurisääntöjen löysäämistä.
Muutosretoriikasta huolimatta Costa ei ole perunut merkittävästi Troikan ohjelmaa. Viime toukokuussa hän ilmoitti eroavansa, jos parlamentti hyväksyy budjettiesityksen yhteydessä opettajien retroaktiiviset palkankorotukset. Talouden kasvaessa opettajat, sairaanhoitajat, poliisit ja vanginvartijat ovat vaatineet palkkojen ja työehtojen parantamista, joista Costa on kieltäytynyt.
Costan mukaan palkankorotukset ja alijäämäiset budjetit veisivät sijoittajien luottamuksen, jonka muodostuminen oli hänen mukaansa keskeistä velkakriisin ylittämisessä. Kriitikoiden mukaan Costa on ollut onnekas valtaannousun ajoituksen suhteen ja hyötynyt edellisen hallituksen tekemistä uudistuksista, öljyn hinnan alenemisesta, turismin buumista, EKP:n tukitoimien seurauksena velanhoitokulujen laskusta ja maailmantalouden nousukaudesta.
Vaikka Costa kannattaa budjettikuria, hän myös haluaa muutosta Eurooppaan. EU:n johtajaruletin aikaan Portugali, Espanja, Kreikka ja Ranska tekivät yhteistyötä Manfred Weberin valinnan estämiseksi EU:n komission seuraavaksi johtajaksi. Vaikka Portugali on sitoutunut budjettisääntöihin, voisiko se kannattaa euroalueen yhteisen finanssipoliittisen kapasiteetin luomista, jota esimerkiksi Emmanuel Macron ja EKP:n tuleva johtaja Christine Lagarde ovat kannattaneet?
On varmaankin niin, että ennen seuraavaa kriisiä ei kuitenkaan tehdä radikaaleja uudistuksia rahaliiton rakenteisiin. Siksi on myös hyvä, että Suomi näyttää ottavan etäisyyttä pohjoisten maiden Hansaliittoon, joka on profiloitunut euroalueen reformien vastustajana.
Costan politiikka perustuu pieniin muutoksiin, budjettikurin ja talouskasvun reiluun jakamiseen. Portugalissa Costan uutta vasemmistolaista politiikkaa kutsutaan geringonçaksi – oudoksi härveliksi. Costa on poikkeuksellinen, koska hän on sosiaalidemokraattisena pääministerinä onnistunut pitämään talouden kasvussa ja kasvattamaan oman puolueensa kannatusta yli 10 prosenttiyksikköä.
Portugalin viime vuosien tapahtumia onkin syytä tutkia tarkemmin myös meillä Suomessa.
Jälkikirjoitus
Turistibuumi on tuonut suuret investoinnit erityisesti lyhytaikaisiin vuokra-asuntoihin. Esimerkiksi Lissabonin Alfaman kaupunginosassa AirBnB-kämppiä on jo 55 prosenttia. Palkat eivät pysy vuokrien nousun perässä, mikä ajaa paikalliset asumaan kauemmaksi keskustasta. Lissabonissa lanseerattiin pari kuukautta sitten metropoliuudistus, jossa 50 kilometrin matkakortin hinta laskettiin 100 eurosta 40 euroon. Uudistus on suosittu ja oikeudenmukainen, mutta tuleeko Costa lisäämään mikrovuokrapalveluiden sääntelyä tulevalla kaudella?