Onnea matkaan Ursula von der Leyen, tanssitatko meidät Wienin kongressiin vai ekologiseen Linnake-Eurooppaan?
Kuten Lagarde, von der Leyen valinnassa näkyy politiikan paluu politiikkaan.
Ursula von der Leyen valittiin Euroopan komission johtajaksi äänin 383-327.
UvdL sai siis äärimmäisen niukan enemmistön – 9 ääntä yli vaaditun 374 äänen.
Tämä tarkoittaa, että hän ei voi luottaa kansanpuolueen, demarien ja liberaalien vankkumattomaan tukeen. Hän joutuneekin hakemaan kysymyskohtaisesti enemmistön parlamentista vuoroin Itä-Euroopan konservatiiveilta, vuoroin Länsi-Euroopan liberaaleilta ja vihreiltä. Tämä lienee myös hyvä, sillä vdL joutui muodostamaan ohjelmansa nopeasti 2 viikossa, sillä ei ollut ehdolla missään vaaleissa.
Von der Leyenin valintaan tiivistyy monta Euroopan politiikan trendiä.
Ensimmäinen on poliittinen hajaantuneisuus, kun konservatiivit ja demarit menettivät enemmistönsä parlamentissa. Toinen on parlamentin ja neuvoston välinen hankaus. Parlamenttia ärsytti, että vdL marssitettiin komission johtajaksi parlamentin ulkopuolelta ja parlamenttia kuulematta.
VdL ei ole teknokraatti kuten Italian pääministeri Giuseppe Conte, mutta hänet tuotiin vähän samalla tavoin parlamenttivaalien ja demokraattisen prosessin ulkopuolelta. Italia-vibat jatkuvat, sillä demarien ja liberaalien kärkiehdokkaat Timmermans ja Vestager nimetään komission varajohtajiksi, jotka varmasti ottavat mittaa vdL:stä.
— lemasabachthani (@lemasabachthani) July 15, 2019
Tutkija Timo Miettinen on verrannut EU:n johtajapaketin muodostumista 1800-luvun konferenssidiplomatian paluuseen ja suurten maiden kansallisten intressien paluusta. Vertaus on hyvä, sillä tulevina vuosina hallitustenvälinen ja parlamentaarinen päätöksenteko tulee olemaan paljon esillä. Jos äänestit eduskunta- ja eurovaaleissa, annoit äänesi molemmille systeemeille.
Parhaimmillaan von der Leyen voi olla moderni ruhtinas, joka onnistuu yhdistämään riitelevän Euroopan parlamentissa je neuvostossa. Hänen onnistumisensa riippuu pitkälle Eurooppa-myönteisten yhteispelistä parlamentissa, komissiossa ja neuvostossa. Kaikki uudet johtajat ovat erittäin integraatiomyönteisiä, jotka voivat yhdessä uudistaa esimerkiksi ympäristöön, siirtolaispolitiikkaan ja rahaliitto euroon liittyvää integraatiota – jos jäsenvaltiot ovat siihen valmiita.
VdL:n äänestys kuitenkin muistuttaa, että Euroopassa ei aina päätetä sisällöt edellä. EU:n monimutkaisen päätöksentekorakenteen seurauksena esimerkiksi Ville Niinistö, Silvia Modig, Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen äänestivät kaikki von der Leyeniä vastaan.
Pahimmillaan vdL:n kunnianhimoiset pyrkimykset ympäristö- ja siirtolaispolitiikan suhteen voivatkin eskaloida poliittista fragmentaatiota ja kulttuurisotia eri ääripäiden välillä. Wolfgang Munchaun mukaan keskusta otti valtavan riskin, jossa komissio voi jäädä Viktor Orbanin ja Matteo Salvinin panttivangeiksi.
Paljon onnea vielä Ursula von der Leyen, sillä matka tulee olemaan kivinen! Kuten Christine Lagarden valinnassa Euroopan keskuspankkiin, myös von der Leyenin valinnassa komissioon näkyy sama asia – politiikan paluu politiikkaan.
Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, viekö von der Leyenin tie kohti Euroopan Yhdysvaltoja, Wienin tanssivaa kongressia vai uutta uljasta ja ekologista linnake-Eurooppaa.