Rinteen hallitus lupaa muutosta, mutta vasta Sipilän jälkeen alkaa tapahtua
Keskusta sai kynnyskysymyksensä pitkälle läpi, mutta niihin voidaan joutua vielä palaamaan.
Antti Rinteen hallitus on vaalivoittajien eli demareiden, vihreiden & vasemmistoliiton liitto historiallisen vaalitappion ottaneen keskustan kanssa.
Rinteen hallituksen talouspolitiikkaa leimaa investoinnit, menolisäykset, yksityistämiset ja kolmikanta. Ohjelmassa näkyy vaalitulos ja kompromissi.
Ohjelmassa on 3 miljardin tulevaisuusinvestoinnit, jotka rahoitetaan valtionomaisuuden myynneillä. Tämä on ideologisesti karvas kompromissi erityisesti vasemmistolle, sillä myynneistä aiheutuu kymmenien ellei satojen miljoonien tulonmenetykset, mitkä puolestaan lisäävät veronkorotuspaineita.
Menojen osalta kyseessä on muutos, sillä leikkausten sijaan menoja lisätään 1,23 miljardilla vuodessa. Nämä rahoitetaan veronkorotuksin, budjetin sisäisillä siirroilla ja työllisyysasteen nousulla 75 prosenttiin.
Kestävyysvajeen sijaan talouspolitiikkaa näyttää ohjaavan budjettitasapainotavoite, joka on sidottu 75 prosentin työllisyysasteeseen. Sosiaaliturvan uudistus ja työllisyystoimet laitetaan komitea- ja kolmikantaiseen valmisteluun, joten hallituksen onnistuminen riippuu näiden onnistumisesta.
Tasapainotavoite koskee maailmantalouden nousukautta ja suhdanteiden kääntymisen varalle on varattu 1 miljardi. Toisin sanoen, jos kolmikanta epäonnistuu ja maailmantalous sakkaa, neuvotellaan lisätoimista.
Tämä todennäköisesti tapahtuu, sillä Yhdysvaltain ja Euroopan taantumaa odotetaan tapahtuvaksi hallituskauden aikana. Silloin joudutaan ottamaan myös kantaa velkaantumiseen, mitä hallitusohjelmassa vielä vältetään. Velkaa ei toistaiseksi lisätä, vaikka Suomi saisi lainaa 0 prosentin korolla.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ohjelmaluonnoksen mukaan rahaliiton sääntökehikon tulee mahdollistaa ”järkevän suhdannepolitiikan harjoittaminen.” Tämä voidaan tulkita irtiottona pohjoisten EU-maiden muodostaman Hansaliiton tiukasta sääntöperustaisesta politiikasta.
Tällä hetkellä Euroopan komissio on vaatinut Italian hallitusta perumaan omia vaalilupauksiaan budjettisääntöjen rikkomisen vuoksi. Valtiovarainministeri Giovanni Tria on vastannut, että sääntörikkomukset johtuu suhdanteiden kääntymisestä. Suomi voisikin tukea Italiaa, sillä menojen vähentäminen ja sakot liiallisista alijäämistä olisi järjetöntä suhdannepolitiikkaa tilanteessa, jossa Italia on ollut jo melkein vuoden taantumassa.
Suuret vuodot herättävät kysymyksiä Säätytalon dynamiikasta. Lisäksi Iltalehti on julkaissut luonnoksia, joissa on mukana puolueiden erilaiset neuvottelupositiot. Kovin suurella porukalla tuskin oli koko hallitusohjelmaluonnosta, joten myyräkin todennäköisesti selviää. Toisaalta vuotojen myötä hallituksen politiikkaan on tutustu laajasti jo ennen sen julkistusta.
Rinteen kansanrintama lupaa muutosta, mutta hallituksen politiikka määritetään vasta sitten, jos (ja todennäköisesti kun) työllisyys ei nouse ja maailmantalous ajautuu ongelmiin. Toisin sanoen kriisissä.
Keskusta sai kynnyskysymyksensä verotuksesta ja budjettitasapainosta pitkälle läpi, mutta näihin voidaan joutua vielä palaamaan. Hallituksen talouspolitiikkaan vaikuttaa paljon, kuka on Juha Sipilän seuraaja keskustan puheenjohtajana. Silloin katsotaan kenen housut kestävät.
Sattumalta keskustan puoluekokous järjestetään syksyllä liittokierrosten aikaan.