Velkalaiva kääntyy – pohjaan

Vaikka Petteri Orpon ja Riikka Purran talouspolitiikka tavoittelee yksinomaan ”velkalaivan kääntämistä”, Suomessa ei olla juuri kiinnostuttu leikkauspolitiikan laajemmista vaikutuksista. Oletuksena tuntuu olevan, että julkistalous tasapainottuu mekaanisesti euromääräisten säästöjen verran.

Uuden talousajattelun keskus (UTAK) julkaisi toissapäivänä raportin, jossa Orpon hallituksen sopeutustoimet otetaan tarkempaan syyniin.

Orpon hallitus on sopinut komission kanssa EU:n uusien finanssipoliittisten sääntöjen perusteella 9 miljardin suuruisesta sopeutuksesta vuosille 2025-2031. Komission arvioiden mukaan sopeutus heikentää talouskasvua, mutta korjaa ”velkalaivaa” eli julkisen velan suhdetta bruttokansantuotteeseen.

Utakin raportin tärkein anti on tuoda esiin, miten komission sopeutussuositukset ja vaikutusarviot perustuvat virheellisiin taustaoletuksiin talouden toiminnasta.

Ensinnäkin komissio käyttää sopeutuksen negatiivisten vaikutusten arviointiin huomattavasti alhaisempaa finanssipoliittista kerrointa (0,75) kuin mitä kansainvälinen tutkimuskirjallisuus antaa olettaa (0,9-1,9).

Toiseksi komissio sivuuttaa kokonaiskysynnän heikentymisen negatiivisia pitkäaikaisvaikutuksia (hystereesi) ja olettaa sopeutuksen kielteisten vaikutusten joka tapauksessa häviävän kolmessa vuodessa.

Kun komission käyttämä finanssipoliittinen kerroin korjataan realistisemmaksi (1,4), negatiiviset kerrannaisvaikutukset huomioidaan ja niiden kesto ulotetaan 10 vuoteen, saadaan hätkähdyttävä tulos: Suomen talouskasvu käytännössä pysähtyy vuoteen 2031 asti (!), bkt supistuu 14 miljardia enemmän kuin komission ennusteessa (!!) ja velkasuhde ylittää 100 prosentin rajan ensi vuosikymmenen alussa (!!!).

Kaiken kukkuraksi velkasuhde kasvaa jopa enemmän kuin tilanteessa, jossa ei sopeutettaisi lainkaan. Toisin sanoen väite, että ilman sopeutuksia Suomi velkaantuisi vieläkin enemmän, ei pidä sekään paikkaansa vaan Suomi velkaantuu nimenomaan leikkauspolitiikan vuoksi.

Suomen sopima 9 miljardin sopeutus vuosille 2025-2031 perustuu EU:n uusiin finanssipoliittisiin sääntöihin, joiden kiristyksiä Orpon hallitus näkyvästi kannatti. Kun velkaantuminen sitten vain jatkuu sopeutuksen seurauksena vuosikymmenen loppuun, voidaankin jo aloittaa uusi kierros.

Suomi on sidottu Odysseuksen lailla tolppaan, mutta velkalaiva kääntyy ainoastaan pohjaan.

Raportti todentaa jo aiemmin esittämäni teesin, että ”velkalaivan kääntäminen” oikeuttaa ay-liikkeen heikentämisen ja hyvinvointivaltion purkamisen. Utakin raportti osoittaa seikkaperäisesti, kuinka luokka- ja tulonjakopolitiikka on piilotettu vaikeaselkoisiin mutta lopulta yksinkertaisiin numeroihin, kaavoihin ja käppyröihin.

Tästä saadaan lisää osviittaa jo ensi viikolla, kun hallitus kokoontuu ”kasvuriiheksi” nimettyyn hallituskauden puoliväliriiheen, jossa se siirtyy sopeutuksesta veronalennuksiin.

Purra toivoo riihestä merkittävää veronalennuspakettia. Koska veronkevennykset vähentävät verotuloja ja siten vaikeuttavat ”velkalaivan kääntämistä”, hallitus tukeutuu valtiovarainministeriön arvioihin kevennysten ”dynaamisista” talouskasvua edistävistä vaikutuksista.

Purran mukaan esimerkiksi suurituloisten veronkevennykset voi tutkimusten perusteella lisätä työntekoa ja kiihdyttää kasvua. Sen sijaan pieni- ja keskituloisten veroalet tulee rahoittaa uusilla leikkauksilla, koska niille ei tutkimuskirjallisuuden perusteella ole niin suuria dynaamisia vaikutuksia.

Velkalaivan kääntäminen on poliittisen hallinnan taidonnäyte, sillä se tarjoaa ehtymättömän oikeutuksen luokkasodalle.