”Trump hallitsee Eurooppaa kaaoksella” – Professori Michael Hudsonin haastattelu

Donald Trumpin taloudellinen ohjelma perustuu Euroopan kuppaamiseen. Kuten Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger sanoi, on vaarallista olla Yhdysvaltain vihollinen, mutta kuolettavaa olla sen liittolainen.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Palattuaan Yhdysvaltain presidentiksi Donald Trump asetti Kiinalle 10 prosentin tullit, vaikka vaalikampanjassa hän oli uhkaillut Kiinaa 60 prosentin tulleilla. Sen sijaan Meksikolle ja Kanadalle on määrä asettaa maaliskuun alussa 25 prosentin tullit, minkä lisäksi jo asetetut uudet teräksen ja alumiinin 25 prosentin tullit osuvat nekin ensisijaisesti naapurimaihin.

Trumpin tullien tarkoituksena on suojella yhdysvaltalaista tuotantoa ja pakottaa yrityksiä siirtämään tuotantoaan Yhdysvaltoihin, sillä tullit vievät ulkomaisten tuotteiden kilpailukyvyn.

Taloustieteilijä Michael Hudsonin mukaan Trumpin taloudellisessa ajattelussa ei ole paljoakaan järkeä:

”Trump esittää olevansa vakaa nero, ja ainoastaan nero voi kannattaa kahta vastakkaista näkemystä samaan aikaan. Pyrkimykset tasata kauppataseen alijäämiä vahvistavat dollaria. Toisaalta Trump haluaa halvemman dollarin tehdäkseen Yhdysvaltain tuotteista kilpailukykyisemmän. Taloudellisesti on mahdotonta sanoa, mihin Trump pyrkii.”

Hudson on taloustieteen professori Missouri-Kansas Cityn yliopistossa, minkä lisäksi hän on toiminut pankkiirina Wall Streetillä ja neuvonantajana rahoituksessa ja verotuksessa esimerkiksi Kiinalle, Latvialle ja Islannille. Lisäksi hän on julkaissut lukuisia kirjoja Yhdysvaltain talous- ja kauppapolitiikasta sekä tutkinut antiikin Lähi-idän taloushistoriaa.

Trumpin tullipolitiikka tulee ajatella Hudsonin mukaan pelottelutaktiikkana. Jo ensimmäisellä kaudella Trump kannusti Venäjää hyökkäämään maihin, jotka eivät täytä Naton vaatimusta kahden prosentin puolustusmenoista suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Trump on aloittanut toisen kautensa vauhdilla vaatimalla Nato-maiden sotilasmenojen kasvattamista viiteen prosenttiin ja esimerkiksi Grönlantia, Panaman kanavaa, Kanadaa ja viimeisimpänä Gazaa.

Lisäksi Trump haluaa vastineesta sotilaallisesta tuesta Ukrainalta taloudellisia myönnytyksiä, jotka ovat suuremmat kuin Saksalta vaaditut sotakorvaukset ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

”Trump uhkaa kaaoksella, jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta. Uhkaukset ovat kuitenkin tyhjiä, sillä tullit nostaisivat hinnat ja inflaation pilviin. Lisäksi vaatimukset ovat niin mahdottomia, etteivät Eurooppa, Venäjä tai Kiina voi niihin suostua, joten Trumpin on haettava kompromissia. Trump tavoittelee 50 prosenttia alkuperäisestä vaatimuksesta.”

Hudsonin mukaan Trump on saamassa myönnytyksiä ainoastaan Euroopasta. Kiina vastasi välittömästi Trumpin tulleihin, minkä lisäksi Venäjä on jo kääntynyt itään.

Kun vielä Trumpin ensimmäisellä kaudella Angela Merkel asettui näkyvästi poikkiteloin Trumpin kanssa, Ukrainan sodan myötä Euroopan riippuvaisuus Yhdysvalloista on kuitenkin kasvanut:

”Ukrainan sodalla oli Joe Bidenille kaksi tarkoitusta – kuluttaa Venäjän sotilaallista kykyä ja panna Eurooppa kantamaan suurin osa sodan kustannuksista. Trump jatkaa politiikkaa, jonka päämääränä on tehdä Eurooppa entistä riippuvaisemmaksi Yhdysvalloista.”

Trump järkytti Ukrainaa ja Eurooppaa 12. helmikuuta ilmoittamalla kahdenvälisistä rauhanneuvotteluista Vladimir Putinin kanssa. Trumpin hallinto on myös ilmoittanut, ettei se ole enää sitoutunut Euroopan puolustamiseen. Transatlanttiset suhteet menivät uuteen uskoon ja suurin vastuu Ukrainan kalustamisesta ja rauhanturvaamisesta on lankeamassa Euroopalle.

Hudsonin mukaan Trump haluaa päättää kylmän sodan Venäjän kanssa ja Euroopan Venäjä-vastaisuuden takia Eurooppaa ei ole kutsuttu neuvotteluihin:

”Trump haluaa vähentää Yhdysvaltain alijäämiä leikkaamalla sotilasmenojaan. Vastaavasti Euroopan tulee kasvattaa sotilasmenojaan, minkä seurauksena se joutuu säästämään omasta sosiaalisesta mallistaan. Venäjä ei halua olla tekemisissä Euroopan nykyisen johdon kanssa, koska sillä ei katsota olevan paljoakaan tarjottavaa. Venäjä kääntyy itään ja niin myös Amerikka.”

Euroopan johtajat kokoontuivat 17. helmikuuta kriisikokoukseen, jonka tarkoituksena on päästä mukaan Trumpin ja Putinin neuvottelupöytään. Lehtitietojen mukaan valmisteilla on suuruudeltaan euro- ja koronakriisiä vastaavat puolustustoimet, joista olisi määrä päättää Saksan vaalien jälkeen kevään aikana.

Tämänhetkisten alustavien arvioiden mukaan Ukrainan tukeminen ja sotilasmenojen kasvattaminen maksaisi Euroopalle yli 3000 miljardia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vielä koronapandemian aikaan yhteisvelkaan nuivasti suhtautuneet kokoomus ja perussuomalaiset ovat hyväksyneet uuden yhteisvelan EU:n puolustamiseksi.

Vaikka Trump voi pakottaa Eurooppaa päätöksiin, Hudsonin mukaan Eurooppa ei ole valmis ajattelemaan itsenäisesti omaa etuaan:

”Yhdysvallat on onnistunut vakuuttamaan Euroopan poliitikot, että Venäjä aikoo valloittaa Euroopan Ranskan rannikolle asti, että Ukraina voisi voittaa sodan ja että sanktiot purisivat Venäjään. Euroopan sotilaallinen valloittaminen on kuitenkin poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen mahdottomuus. Venäjän talous kasvaa ja Euroopan talous on tuuliajolla. Silti Eurooppa on valmis ostamaan lisää aseita Yhdysvalloista, jatkamaan sotaa Venäjää vastaan, katkaisemaan kauppasuhteet Kiinaan ja eristämään itsensä maailmantaloudesta.”

Hudsonin mukaan Eurooppa elääkin fantasiamaailmassa. Vaikka Yhdysvallat ajattelee Eurooppaa ennemmin vasallina kuin liittolaisena, Euroopan poliitikot ovat lojaaleja omien äänestäjiensä sijaan Yhdysvalloille. Entiset demari- ja vasemmistopuolueet ovat muuttuneet historian saatossa oikeistopuolueiksi, ja Euroopalta puuttuu omiin taloudellisiin intresseihin perustuva ajattelutapa, minkä seurauksena sen ulkopolitiikkaa ohjaa käytännössä Nato.

Hintana on Euroopan taantuminen muun maailman kehityksestä ja äärioikeistolaisten puolueiden nousu, kuten Trumpin hallinto haluaakin. Trumpin jonkinlaisena pääministerinä hääräävä Elon Musk on kampanjoinut äärioikeistolaisen Alternative für Deutschlandin (AfD) puolesta ja Münchenin turvallisuuskonferenssissa vieraillut varapresidentti J. D. Vance tapasi mieluummin AfD:n johtajan Alice Weidelin kuin istuvan liittokansleri Olaf Scholzin.

”Yhdysvallat tukee näitä puolueita, koska niillä ei ole tarkoituksenmukaista ohjelmaa. Yhdysvallat haluaa kaaosta, jotta sillä olisi vapaat kädet Euroopan diplomatiaan ja talouspolitiikkaan.”

Haastattelu tehtiin päivä Trumpin virkaanastujaisten jälkeen New Yorkissa ja sitä täydennettiin Münchenin turvallisuuskonferenssin jälkeen.