"Velkakaton" sijaan Orpo haluaa ulottaa kehysmenettelyn ja talouskurin vaalikausien yli
Presidentti Sauli Niinistö ehdotti viimeisessä uudenvuodenpuheessaan, että puolueet etsisivät yli vaalikausien jatkuvia yhteisiä näkemyksiä kansantalouden kohentamiseksi, kuten turvallisuuspolitiikassakin on toimittu. Vastauksena Niinistölle pääministeri Petteri Orpo ehdotti helmikuun lopulla 60 prosentin ”velkakattoa” suhteessa bkt:hen.
Yhdysvalloissa on lakiin kirjattu velkakatto, jota enempää liittovaltio ei saa velkaantua. Kun velkakatto paukkuu, kongressin on nostettava kattoa tai laitettava lappu luukulle. Poliittisen polarisaation myötä riski kasvaa, että velkakattoa ei saadakaan joku päivä nostettua. Saksassa on puolestaan perustuslakiin kirjattu alijäämiä rajoittava ”velkajarru”, jonka seurauksena Saksa joutuu keskellä taantumaa harjoittamaan myötäsyklistä leikkauspolitiikkaa.
Koska Suomen velkasuhde on noin 75 prosenttia, Yhdysvaltain kaltainen ja Orpon mainitsema 60 prosentin velkakatto tarkoittaisi välittömiä kymmenien miljardien suuruisia lisäleikkauksia. Vaikka hallitus valmistelee tälläkin hetkellä 3 miljardin suuruista leikkauspainotteista sopeutusta kehysriiheen, edes Purra tuskin olisi valmis näin graaviin parturointiin.
Täsmällisempää olisikin puhua velkakaton sijaan Ruotsin kaltaisesta ”velka-ankkurissa”. Ruotsissa asetetaan joka kahdeksas vuosi ylijäämätavoite, hallituksen menokatto, paikallishallinnon tasapainotavoite sekä näiden perusteella ”ankkuri” julkisvelalle.
Ruotsin velkasuhde on tällä hetkellä noin 30 prosenttia ja ankkuri on asetettu 35 prosenttiin. Jos velka uhkaa ylittää ankkurin, hallituksen on tehtävä asiasta selvitys parlamentille. Talouden taantuman ja pienempien verotulojen vuoksi Ruotsi on jäämässä ylijäämätavoitteesta, minkä vuoksi Ulf Kristerssonin hallitus on joutunut kirjelmöimään Riksdagille.
Ruotsin puolueet sopivat uusista ylijäämätavoitteista ja velkakatosta vuonna 2027.
Viime viikolla Suomen Pankin johtaja Olli Rehn esitti juuri Ruotsin kaltaista velka-ankkuria. Rehnin mukaan julkisvelan tavoitteeksi tulisi asettaa 60 % vuosikymmenen vaihteeseen mennessä ja hallitus joutuisi tekemään lisätoimia, jos ankkuri uhkaisi ylittyä. Sekä hallituksen että opposition tulisi sitoutua tavoitteiseen ja parlamentaarinen työryhmä voisi alkaa valmistella ankkuria kehysriihen jälkeen.
Virkaanastuessaan Suomessa hallitus perinteisesti sopii kehysmenettelystä, jossa asetetaan katto vaalikauden menoille. Puheista huolimatta Orpon tähtäimessä ei lienekään velkakatto sen tavanomaisessa mielessä vaan ennemminkin kehysmenettelyn ulottaminen vaalikausien yli.
Velka-ankkuri sitoisi Orpon hallituksen ja valtiovarainministeriön toiveiden mukaisesti tulevia hallituksia talouskuriin, sillä menokehyksistä ei pääsisi eroon ilman lainsäädäntömuutoksia. Huomioiden hallituksen jääräpäisyyden talous- ja työmarkkina-asioissa on kuitenkin vaikea nähdä sellaista eduskuntapuolueiden parlamentaarista yhteisymmärrystä ”kansantalouden kohentamisesta”, johon kaikki puolueet myös sitoutuisivat.