10 pointtia eurovaalien poliittisista seurauksista
Euroopan parlamenttivaalien tulos on äärimmäisen kiinnostava niin koti- kuin ulkomaillakin ja poliittiset seuraukset realisoituvat vasta viikkojen ja kuukausien päästä. Ohessa 10 nostoa.
1. Li Andersson sai enemmän henkilökohtaisia ääniä kuin vasemmistoliitto viime eduskuntavaaleissa yhteensä – peräti 13,6 % kaikista annetuista äänistä. Anderssonin historiallisen äänisaaliin lisäksi punavihreät äänestäjät näyttävät liikkuvan luonnollisesti demareiden, vihreiden ja vasemmistoliiton välillä. Valtansa maksimoimiseksi näiden puolueiden kannattaisi keskinäisen kilpailun sijaan pyrkiä kasvattamaan punavihreän blokin suosiota kokonaisuutena.
2. Perussuomalaisten romahdus oli tyly viesti paitsi gallup-maakareille, ennen kaikkea puoluejohdolle. Tämä vaikuttanee väistämättä Orpon hallituksen toimintakykyyn. Kun perussuomalaisten laskuun lisätään Anders Adlercreutzin nousu Rkp:n johtoon, syksyn työmarkkinakierros ja päälle vielä jokin EU:n uusi yhteisvelkapaketti, hulina on valmis. Lisäksi kokoomus on jo ulosmitannut hallituksesta tärkeimmät eli sosiaaliturvan leikkaukset ja ay-liikkeen heikentämiset, joten sen ei tarvitse pitää hallitusta väkisin kasassa.
3. Euroopan tasolla keskustaoikeisto ja laitaoikeisto voittivat vaalit, liberaalit ja vihreät hävisivät. Vaalien suuri tarina ei ole laitaoikeiston jytky vaan valtavirtaistuminen, jossa keskustaoikeisto säilyy vallassa omaksumalla laitaoikeiston poliittisia teemoja. Kyseessä on oikeiston uudelleenasemoituminen, jolle punavihreillä ei ole ollut esittää muuta vaihtoehtoa kuin mörköoopperoilla pelottelu.
4. Vaalitulosta selittää ennen kaikkea Saksan ja Ranskan vaalitulokset, muutoin laitaoikeisto alisuoriutui. Laitaoikeiston nousu heijastuukin Brysseliä enemmän jäsenmaiden politiikkaan. Ranskassa Emmanuel Macron päätti hajottaa kansalliskokouksen ja järjestää kesä-heinäkuussa ennenaikaiset vaalit. Ajastus lienee ulosmitata Marine Le Penin suuri kannatus ja nostaa hänet pääministeriksi ilman parlamentin enemmistöä. Tässä auttaa Ranskan erikoinen kahden kierroksen vaalitapaa, jossa radikaalien puolueiden on vaikea pärjätä. Vähemmistöhallitusta johtavana pääministerinä Le Pen ei olisi enää protesti Macronia vastaan vaan joutuisi ahertamaan reaalipolitiikkaa parlamentissa. Macron toivoo tämän lässäyttävän Le Penin mahdollisuudet vuoden 2027 presidentinvaaleissa. Se ei pelaa joka pelkää.
5. Vaalitulos voi tehdä myös Ursula von der Leyenin uudelleenvalinnasta komission puheenjohtajaksi nuorallatanssimista. EU-parlamenttia tulee ajatella EU:n monimutkaisessa päätöksentekorakenteessa parlamentin alahuoneena. Ylähuone eli EU-maiden johtajista muodostuva Eurooppa-neuvosto tekee kaikki poliittisesti merkittävät päätökset. Von der Leyenin on ensin saatava tuki neuvostossa ja vasta sen jälkeen parlamentin enemmistön tuki. Juuri tämän vuoksi hän ja Orpo ovat kehuneet Italian pääministeri Giorgia Melonin käytännöllisyyttä Eurooppa-neuvostossa.
6. Keskiryhmät eli Euroopan kansanpuolue (EPP, 189 paikkaa), sosiaalidemokraatit (S&D, 135 paikkaa) ja liberaalit (Renew, 83 paikkaa) säilyttivät parlamentissa enemmistön, 407 paikkaa. Yhdessä vihreiden (53 paikkaa) kanssa keskiryhmillä on 460 paikkaa, kun enemmistöön tarvitaan 360 ääntä. Parlamentissa ei ole kuitenkaan ryhmäkuria ja komission johtajasta äänestetään suljetulla lippuäänestyksellä. Jos von der Leyen pyrkii varmistamaan valintansa vihreiden äänillä, se voi karkottaa EPP:n meppejä. Laitaoikeistolaisen ECR:n äänet karkottaisivat puolestaan demarit ja liberaalit. Demarien ja liberaalien iltalypsy tulee olemaan suuri.
7. Hajautuneemmasta parlamentista päästään takaisin laitaoikeistoon. Jos se haluaa valtaa, sen tulee muodostaa mahdollisimman suuri parlamenttiryhmä. Tässä oleellista on, kykenevätkö vaalivoitot ottaneet Le Pen ja Meloni yhteistyöhön. Lisäksi sitoutumattomilla on suuri merkitys ryhmäjakoon, kun ryhmien ulkopuolella ovat esimerkiksi Viktor Orbánin Fidesz, Italian Viiden tähden liike, Slovakian pääministeri Robert Ficon Smer-puolue ja toisesta laitaoikeistolaisesta ID-ryhmästä erotettu Alternative für Deutschland. Jos vasemmisto ei jakaudu kahteen eri ryhmään, Saksan vasemmistoliiton sisarpuolueesta eronnut Sahra Wagenknecht voisi niin ikään vahvistaa oikeistoryhmää.
8. Komission johtajan jälkeen täytetään muut huippuvirat ja komissaarit. Toiseksi suurin ryhmä S&D valinnee Eurooppa-neuvoston, johon on huhuiltu esimerkiksi Portugalin pääministeri Antonio Costaa tai Tanskan pääministeri Mette Frederikseniä. Liberaalit voisivat saada EU:n ulkopolitiikan ja turvallisuuden korkean edustajan, mitä salkkua on soviteltu esimerkiksi Viron pääministeri Kaja Kallakselle. Joskin tulee muistaa, että Naton pääsihteeriys on menossa niinikään liberaalille Mark Ruttelle. Lisäksi von der Leyen pyysi jokaista maata esittämään sekä mies- että naiskandidaattia komissaariksi.
9. Ursula von der Leyen voi alkaa pehmitellä suurten maiden johtajia jo tämän viikon torstaina alkavassa G7-huippukokouksessa. Viikon päästä maanantaina on epävirallinen Eurooppa-neuvoston kokous ja jonkinlaista sopua johtajanimityksistä odotetaan jo kesäkuun lopun neuvoston virallisessa kokouksessa. Pari päivää myöhemmin käytävä Ranskan vaalien ensimmäinen kierros voi kuitenkin sotkea sovun syntyä, minkä lisäksi Macron voi lypsää von der Leyeniltä entisestä enemmän. Eikä tule unohtaa, että von der Leyen syrjäytti viime kerralla komission johtajaksi tähdänneen EPP:n nykyisen ryhmyri Manfred Weberin, joka janoaa kostoa.
10. Vaaleissa korostui toisaalta jatkuvuus, toisaalta laitaoikeiston valtavirtaistuminen, minkä seurauksena parlamentti on entistä hajanaisempi. Siten Euroopan kehitystä ohjaavat edelleen jäsenmaiden sisäpolitiikka ja ulkoiset tekijät, kuten Ukrainan sota, suurvaltakilpailu ja Trumpin mahdollinen paluu. Johtajavalinnoissa on pelissä paljon valtaa ja rahaa ja suurten egojen käydessä lehmänkauppaa yllätyksiä voi tapahtua, jolloin Mario Draghin kaltaisia mustia hevosia voi nousta johtajiksi.
