Vapahtaja-Vartiainen sai kokoomuksen paniikin laukeamaan, mutta tie pormestariuteen on kaikkea muuta kuin auki
Pääkaupungissa kuntavaalien kuumin kysymys liittyy siihen, onnistuuko vihreät kaatamaan kokoomuksen valta-aseman.
Vaalitarkkailija taustoittaa, analysoi ja kommentoi kevään 2021 kuntavaalien tapahtumia, puheenaiheita ja asetelmia. Blogia kirjoittaa Suomen Kuvalehden politiikan toimitus.
Lauantai 27. helmikuuta oli kokoomukselle kamala päivä. Oltuaan kaksi viikkoa puolueen pormestariehdokkaana Kirsi Piha pakkasi laukkunsa ja poistui kisasta ovenkarmit kaulassaan.
Moni kokoomuslainen on edelleen sormi suussa: loogista selitystä äkkilähdölle ei ole saatu. Piha viittasi puolueensa ”arvojen kirjoon”, jota hän ei kokenut voivansa johtajana edustaa. Taustatekijöiksi on spekuloitu muun muuassa someöyhötystä ja Helsingin heikkoa gallup-tulosta.
Pihan lähtöilmoitus nosti välittömän paniikin kokoomuksessa ja latisti puolueen muidenkin Helsingin ehdokkaiden vaalitunnelman.
Syvältä surkeudesta kajasti yhtäkkiä valkeus: ensin paikalle laskeutui kansanedustaja, ääniharava Elina Lepomäki, joka oli havainnut sittenkin haluavansa ehdolle Helsingissä.
Liikkeellään Lepomäki ansaitsi puoluetovereidensa keskuudessa kunnioitusta ja osoitti tiimipelaajuutta, minkä puutteesta häntä on aiemmin syytetty. Nyt kerätystä arvostuksesta on hyötyä myös jatkossa, mikäli Lepomäki lähtee, kuten uskotaan, tavoittelemaan puheenjohtaja Petteri Orpon pestiä.
Heti perään kansanedustaja Juhana Vartiainen julisti olevansa valmis pormestariehdokkaaksi.
Kaksikko päästi puolueväen pahasta, ja paniikki vaihtui yhteiseen onneen. Tätä vaikutelmaa on välitetty tiiviisti kokoomuslaisten kommenteissa eri puolilla perinteistä ja uutta mediaa.
Piha oli harhapolku, virhe, joka korjattiin.
Helsinkiläisvaltuutettu Otto Meri tiivisti: Piha oli kahden viikon ehdokas, jolle ehkä tuli yllätyksenä, että kokoomukseen mahtuu monia mielipiteitä.
Pihan äkkiratkaisu oli jo toinen kokoomuksen pormestaripettymys. Ensimmäisen tarjoili Jan Vapaavuori, joka panttasi tietoa jatkoaikeistaan aina marraskuussa asti. Hän jätti joukkonsa pulaan, etsimään nopeasti uutta vetovoimaista nimeä kisaan.
Nyt Piha on muisto vain. Hän jota ennen lauantain kaaosta kuvailtiin ”poikkeuksellisen tarmokkaaksi, asioihin perehtyväksi ja asioita aikaansaavaksi naiseksi”.
Hän jolla oli ennen valintaa ”kaikki ne edellytykset, mitä pormestarilta vaaditaan”. Keskustelu kokoomuksen arvokirjosta, jonka Piha ehkä yritti käynnistää, jäi tussahdukseksi. Kokoomuslaiset ovat kuin yhdestä suusta todistelleet, että mitään linjaristiriitaa ei todellisuudessa olekaan.
Muuten: Jos Vartiainen siirtyisi Helsingin pormestariksi, hänen eduskuntapaikkansa siirtyisi Atte Kalevalle, joka on profiloitunut kärjekkäällä somekommentoinnillaan ja Pihaakin hermostuttaneella kommunismi-kampanjallaan. Olisi ihan kiinnostavaa nähdä, millaisen roolin Kaleva ottaisi eduskuntatyössä ja miten hänen tyylinsä istuisi Orpon johtamaan kokoomusryhmään.
Taustakeskustelujen perusteella kokoomuksessa vallitsee nyt tyytyväinen hyminä. Vartiaisesta ei ole kenelläkään pahaa sanaa sanottavana. ”Hänestä pitävät kaikki!”
On kokemusta valtakunnan politiikasta, on työskennelty Ruotsissa, on johdettu Vatt-tutkimuslaitosta. Vartiainen osaa tarvittaessa vaihtaa mielipidettään, kuuntelee, on ”yhden miehen ajatushautomo”.
Ja hän on poliitikko! Nyt se on valttia. Pihahan profiloitui politiikan ulkopuolelta tulijana, paluumuuttajana.
Pormestarin pesti ei ole vain politiikkaa. Tai jos nykyistä tehtävän hoitajaa on uskominen, se on itse asiassa lähes kokonaan muuta kuin politiikkaa. Helsinki on Suomen suurin työnantaja, sille työskentelee noin 38 000 ihmistä.
Pormestarin yksi tärkeä tehtävä on myös Helsingin ja pääkaupunkiseudun edunvalvonta valtion suuntaan. Siinä Vapaavuori on viime ajat kunnostautunut erityisesti ottamalla valtakunnan johdon kanssa yhteen koronatoimista.
Poliitikot muistuttavat usein toimittajia ja yleisöä siitä, että kuntavaalit eivät ole pormestarivaalit. Se on totta, pormestarin valitsee vaaleilla valittu valtuusto. Pormestari ei myöskään ole mikään kuningas, vaan eri hankkeille täytyy neuvotella tukea muilta poliittisilta ryhmiltä.
Kilpailevan puolueen leiristä Vartiaisen kykyjä kyseenalaistetaan: hän ei ole ollut Helsingin politiikassa keskeisessä roolissa kovissa paikoissa. Ymmärtääkö hän riittävästi siitä, miten Helsingin kaupunkia pyöritetään?
Joka tapauksessa ainakin kokoomuksessa tunnutaan uskovan, että Vartiaisen pian vahvistettavan ehdokkuuden myötä kokoomus nousee vaalikamppailussa taas niskan päälle. Jotkut kokoomuslaiset arvioivat, että itse asiassa Piha-selkkauksen jälkeen puolueen asemat vaaleihin ovat paremmat kuin ennen sitä.
Pihan lähtöpäivän aamuna mieliä oli jo madaltanut Helsingin Uutisten kysely, jossa vihreät päihitti selvästi Helsingin nykyisen ykköspuolueen.
Kyse ei ole vihreiden kannatuksen kasvusta, vaan perussuomalaisten aiheuttamasta kadosta kokoomuksen kannatukseen. Kysymys kuuluu: onnistuuko puolue naaraamaan perussuomalaisten puolelle karanneet kannattajansa takaisin Vartiaisen ja Lepomäen avulla?
Jos vihreät voittaisi vaalit Helsingissä, se toisi pormestariksi Anni Sinnemäen ja olisi samalla historiallinen käänne pääkaupungissa.
Kaksissa edellisissä vaaleissa kokoomuksen ja vihreiden ero oli kokoomuksen hyväksi yli neljä prosenttiyksikköä, vuonna 2007 tasan kuusi prosenttiyksikköä ja vuonna 2004 reilut kahdeksan prosenttiyksikköä.
Puolueet ovat sinänsä tehneet suhteellisen sopuisaa yhteistyötä esimerkiksi talousasioissa. Isoin ristiriita liittyy pääkaupungin liikenneasioihin, karkeasti sanottuna autoihin ja pyöriin. Vihreiden vaalivoitto voisi iskeä lopullisen niitin keskustatunnelihaaveille.
Ei ole selvää, että kokoomus pystyy kääntämään vaalitrendin tai gallup-asetelman takaisin edukseen. Kohtalokkaan viikonlopun sekoilu jättää todennäköisesti vahinkoa kokoomuksen kuoreen. Vaurion laajuus selviää myöhemmin.
Käänteet tosin vyöryivät niin nopeasti, että monet helsinkiläiset eivät välttämättä edes ehtineet tajuta, mitä tapahtui.